Kanteleensoittaja
Marja Turun mielestä kanteleella voi soittaa mitä vaan.
Sanasta "kanteletaiteilija" tulee monelle mieleen parrakas pappa, jolla on tuohivirsut. 2000-luvun kanteletaiteilija Marja Turu on kaikkea muuta. Hän on 29-vuotias, viehättävä kaupunkilaisnainen Vantaalta.
Vanha stereotypia kanteleesta ja sen soittajista tulee silti väkisin mieleen kanteletaiteilijan kotiin mennessä, Turu kun asuu Virsutiellä ja kerrostalokodin eteisessä nököttää pari tuohivirsuja.
— Tämä osoite on ihan sattumaa, emme varta vasten hakeutuneet tänne. Tätä ennen asuimme muuten Kannelmäessä, Turu kertoo.
Liperistä Pohjois-Karjalasta kotoisin olevan Marja Turun ensikosketus kanteleeseen oli vierailu perhetutun, kantelemestari Otto Koistisen kotiin. Siellä pieni tyttö pääsi ihmettelemään erilaisia kanteleita ja Koistinen totesi, että tälle lapselle pitää hankkia kannel. Niinpä Turu aloitti soitonopiskelun 5-kielisellä kanteleella seitsemänvuotiaana.
Irti nuoteista ja improvisoimaan
Kanteleensoitto ei ollut Marja Turun ykkösharrastus ennen lukioikää, vaan enemmän aikaa hän vietti pianon ääressä. Turu opiskeli klassista pianonsoittoa kansanopistossa ja myöhemmin musiikkiopistossa. Kanteleeseen Turu keskittyi lähinnä musiikkileireillä. Lukioikäisenä ykkösinstrumentti kuitenkin vaihtui.
— Koin, että kanteleesta sai rajumpia ääniä. Se on vivahteikkaampi soitin kuin piano, Turu perustelee.
Klassista pianonsoittoa opiskelleelle kantele avasi uuden musiikillisen maailman. Turu pääsi irti nuottien tuijottamisesta ja tutustui paremmin kansanmusiikkiin ja musiikki-improvisointiin.
Nyt Marja Turun kotiin on kertynyt monenlaisia kanteleita eri tilanteita ja musiikkityylejä varten. Olohuoneen nurkassa on esimerkiksi Otto Koistisen tekemä konserttikannel ja sähkökannel, jolla Turu soittaa rokkia ja poppia.
— Periaatteessa kanteleella voi soittaa mitä vaan, ainakin jos soittajia on kaksi.
Harrastuksesta työksi
Lukion jälkeen Marja Turu haki Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan kanteleensoittajaksi, sillä hän halusi tietää, mihin kyvyt musiikin saralla riittävät. Rakkaan harrastuksen muuttaminen työksi ei huolettanut, vaikka Turu kertookin käyneensä opiskeluaikana läpi vaiheen, jolloin mietti asiaa vielä uudemman kerran.
— Sellainen kriisi tulee varmaan kaikille alan opiskelijoille. Soittaminen on kuitenkin ainoa mitä osaa, Turu toteaa.
Suomessa ei käytännössä voi elää pelkällä kanteleensoitolla. Niinpä Turu toimii nykyään paitsi esiintyjänä ja säveltäjänä myös kanteleen- ja pianonsoiton opettajana oman yrityksensä Moon Musicin kautta. Oppilaita hänellä on viisivuotiaasta eläkeikäisiin, Vantaalla, Helsingissä ja Espoossa.
— Nyt minulla on työ, josta todella pidän. On ihanaa, kun on niin eri-ikäisiä oppilaita. Tunneillani he saavat soittaa millaista musiikkia haluavat.
Turu ei esiintyjänä ja säveltäjänä halua olla vain kanteleensoiton uudistaja, vaan pitää kiinni myös vanhasta perinteestä. Turu tahtoo lisätä instrumentin tunnettuutta ja monipuolistaa sen mainetta, mutta siten, etteivät vanhat kansanlaulut unohdu.
Kanteleella valoisa tulevaisuus
Kanteleensoiton tulevaisuuden Marja Turu näkee valoisana. Sähkökannel on tuonut uusia mahdollisuuksia soittoon, ja ainakin pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan paljon kanteleensoiton harrastajia. Instrumentin tulevaisuutta turvaa se, että moni pääsee kokeilemaan kanteleensoittoa jo muskarissa tai päiväkodissa.
— Kanteleen äänimaailma on kiehtova, sillä siitä tulee monenlaisia ääniä. Lapsi voi löytää kanteleesta omia juttujaan, soittaa mitä vaan. Kantele on hyvä instrumentti lapselle myös siksi, että sen ääni on kaunis eikä liian kova, Turu kehuu.
Rekolan kirkossa 26.4. järjestettävässä konsertissaan Turu esittää omia sävellyksiään, joita hän luonnehtii kansanlaulun tapaisiksi teoksiksi, joiden päälle hän improvisoi.
— On kiva päästä esiintymään tilaisuuteen, jota varten voi suunnitella koko ohjelmiston. Kirkoissa on mukava esiintyä, kunhan ne eivät ole niin isoja, että ääni ei enää kuulu, Turu naurahtaa.
Marja Turu esiintyy Rekolan kirkossa su 26.4. klo 18.
Jaa tämä artikkeli: