Joskus viisi minuuttia elokuvaa riittää Peter von Baghille.
Kärsimätön katsoja
Peter von Bagh käy elokuvissa mieluiten yksin.
Peter von Bagh, 70, näki ensimmäisen elokuvansa 7-vuotiaana koulun järjestämässä tilaisuudessa. Silloin ei ollut televisiota. Elokuva oli ihme.
– Jo pienikin lapsi katselee kuvia. Minulle kuvan arvovallan ja voiman tunteen tajuaminen on yksi elämäni käännekohtia, ja olen yrittänyt pitää mielessäni tuon ensikerran. Voin olla kiinnostava elokuvakirjoittaja täsmälleen niin kauan kuin en suhtaudu elokuvaan arkipäiväisenä asiana.
10-vuotiaana von Bagh kävi ikäisiään useammin elokuvissa. 16-vuotiaana hän kirjoitti elokuvista Kaleva-lehteen.
– Kotoa en saanut virikkeitä elokuvien katselemiseen, mutta rakkaus kirjoihin sieltä tuli. Kirjat ovat elämäni toinen tärkeä asia.
Kuten lapsena, von Bagh käy edelleen elokuvissa mieluiten yksin. Henkilökohtainen vuoropuhelu valkokankaan ilmiöiden kanssa syntyy silloin luontevimmin.
– En kuulu niihin, joille jokainen elokuva on sinänsä kiinnostava. Olen aika kärsimätön katsoja. Lähden pois joskus viiden minuutin kohdalla, kun huomaan, ettei tulossa ole kuin sadat kerrat kerrotun tarinan toisto, jonka kerrontatavassa ei ole pienintäkään pelastavaa oivallusta.
Elokuva-arkisto Orion Helsingissä on Peter von Baghin pelastus, koska hän katselee mieluiten vanhoja elokuvia. Muualla niitä ei paljon esitetä.
– Mieltymykseni ovat yllättävän muuttumattomat siinä mielessä, että kun näen 50 vuoden jälkeen elokuvan, josta olen pitänyt, sen tunnelma ja vetovoima ovat tallella.
Elokuva merkitsee von Baghille itseilmaisua, terapiaa ja aika usein myös välähdystä onnentilasta.
– Minulle varhaisnuoruuteni iso opetus oli nähdä samoina viikkoina usean kerran ensin lännenelokuva Rio Bravo ja sitten ranskalainen, nuoren papin henkistä kilvoittelua käsittelevä Papin päiväkirja. Molemmat olivat merkittäviä todistuksia ihmisyydestä, hyvää taidetta ja hyvää viihdettä.
Peter von Bagh tunnetaan elokuva-aiheisista tietokirjoistaan. Hän sanoo olevansa kirjoittajana amatööri, vaikka hänen tuotantonsa on erittäin laaja.
– En ole saanut minuuttiakaan opetusta kirjoittamiseen enkä elokuvan tekoon. Olen luonnonlapsi ja vieläpä ylpeästi, eli yritän vaalia sitä puolta itsessäni. Kun ei tiedä, miten pitää tehdä, joutuu keksimään enemmän.
Von Bagh on sitä mieltä, että tietokirjallisuuden kirjoittaminen on yhtä vaativaa kuin kaunokirjallisuuden kirjoittaminen. Sama henkilökohtaisen koskettamisen taso ja samat lainalaisuudet pätevät molemmissa.
– Kirjoittamalla yleisistä asioista kirjoittaa paljon myös itsestään. Sama koskee elokuvia. Omista elokuvistani yksi ainoa, lapsuuteni Oulua kuvaava Muisteja, on avoimesti henkilökohtainen. Kuitenkin muuan espanjalainen kriitikko kirjoitti hiljattain, ettei tiedä henkilökohtaisempaa elokuvaa kuin käsikirjoittamani ja ohjaamani elokuva Helsinki, ikuisesti.
– Toivoisin, että näin olisi: salatut, usein tekijältäkin salatut, tasot ovat tärkeimmät.
Miten kirjani syntyvät? -luento ke 8.1. klo 14–16 Palvelukeskus Foibessa, Sairaalakatu 7. Luennoitsijana valtiotieteen tohtori Peter von Bagh. Osallistumismaksu 5 e.
Jaa tämä artikkeli: