Kärsimätön odottaja
En ole koskaan pitänyt odottamisesta. Olen kärsimätön, minussa on tämän ajan vamma: kaikki heti tänne nyt!
Odottaminen tekee levottomaksi, hajottaa keskittymisen, saa mietteet harhailemaan.
Niin monenlaista pitää odottaa. Tuloksia verikokeista, tietoa pääsystä töihin tai koulutukseen, paranemista, lomaa, joulua, helpotusta elämän tiukkoihin paikkoihin. Aina ei odotus ole ihanaa. Joskus se on kireän jännittävää, kivuliasta.
Tuleeko se, mitä odotamme?
Ainakin joulu tulee. Adventin ajan odotus on erilaista kuin muu odottaminen. Tiedämme, että Hän tulee ja tuo meille juhlan.
Meiltä voi puuttua monenlaisia juhlan ulkoisia edellytyksiä, rahaa, sopua, terveyttä, aikaa, elämäniloa, mutta juhla tulee silti, ja sille on lupa antaa tilaa sisällään. Sille joutuu ehkä suorastaan raivaamaan tilaa, vaikkapa yrittämällä ajatella joulun sanomaa ja sen tuottamaa iloa maailman kansoille. ”Arkihuolesi kaikki heitä”, lauletaan rakkaassa suomalaisessa joululaulussa.
Vaikeahan niitä on heittää. Mutta tarvitsemme valoa ja iloa, vaikka se pitäisi houkutella esiin mustasta asvaltista, sateen pieksävistä äänistä ja adventtikynttilän pienestä liekistä.
Jaa tämä artikkeli: