Kärsimyksen äärellä
Juhani Rekola: Ilo pimeydessä. Kirjapaja 2013.
Juhani Rekola (1916–1986) toimi pitkään Tukholman suomalaisen seurakunnan pappina. Siellä hänet tunnettiin työstään suomalaisten alkoholistien parissa, joita kutsuttiin Slussenin sisseiksi.
Rekola oli myös teologian, kirjallisuuden ja taiteen maailmassa vapaasti liikkuva ajattelija ja loistava esseisti. Pelkät hänen kirjojensa nimet puhuvat puolestaan Kuitenkin Jumala on (1968), Kuoleman tanssi (1976), Tämän elämän mieli (1980), Kadotetun paratiisin portilla: usko kirjallisuudessa (1982) ja Kuva uskon tulkkina (1985). Kaikki ovat edelleen lukemisen arvoisia, jos niitä vain saa käsiinsä.
Rekola kirjoitti neljäkymmentä vuotta sitten esseekokoelman Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun, jossa hän käy läpi hiljaisen viikon tapahtumia Luukkaan evankeliumin mukaan. Siitä vuoden päästä julkaistiin hänen neljätoista esseetään sisältävä kirjansa Beetlehem on kaikkialla, jossa kuljetaan jouluaatosta loppiaisaamuun.
Kumpikin kirjoituskokoelma on edelleen lukuelämys. Siksi on hienoa, että ne on julkaistu nyt yksissä kansissa nimellä Ilo pimeydessä.
Tällaisia esseitä on nykyään harvassa. Rekolan tekstit eivät ole vanhentuneet yhtään. Ne ovat täynnä sivistyneen miehen kirjallisuus- ja taideviitteitä. Evankeliumien kertomukset ja vanhat kristilliset legendat heräävät eloon ja avaavat Jumalan salaisuutta ja ihmisen elämän traagisuutta ja kärsimystä.
Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun seuraa kärsivän Jeesuksen matkaa kohti kuolemaa ja pääsiäisaamua. On kummallista, miten voi viihtyä sellaisen kirjan parissa, joka koko ajan saa pohtimaan omaa suhdetta sekä itse koettuun että toisen kokemaan kärsimykseen ja siihen kärsimykseen, joka ylittää kaiken inhimillisen käsityskyvyn.
Hiljaisen viikon ensimmäistä päivää Rekola kutsuu ruusumaanantaiksi, sillä ruusut kukkivat Vapahtajan kärsimyksen tiellä, ne kuihtuvat ja niistä punotaan orjantappurakruunut. Ruusumaanantaina hän kirjoittaa myös rististä. ”Risti, jota rakastetaan, ei ole enää risti. Ristiä ei oteta. Ristiä ei valita. Risti annetaan. Risti pannaan pakolla kannettavaksi.” Jeesuskaan ei valinnut ristiä. Se oli olemassa jo ennen häntä.
Rekolan esseitä lukiessa voi ainakin aavistella, että sittenkin on olemassa Jumala, joka ei unohda.
Jaa tämä artikkeli: