Kärsimyksen tarkoitus
Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. Joh. 16:22–23
Miksi Jumala salli tämän tapahtua? Miksi minun elämääni annettiin tällainen koetus? Inhimillinen kärsimys herättää kysymyksiä. Kurotamme kohti Jumalan tutkimatonta viisautta yrittäen saada siitä kiinni edes hitusen voidaksemme hyväksyä kohdallemme tulleen kärsimyksen.
Joskus ymmärrys kasvaakin, ajan myötä. Huomaamme koetuksen vahvistaneen, koulineen meitä. Se on antanut omakohtaisen kokemuksen, joka auttaa kulkemaan kärsivän lähimmäisen rinnalla. Kärsimys opettaa kärsivällisyyttä ja panee turvautumaan Jumalaan koko sydämen voimalla. Mutta moni asia jää silti selittämättömäksi. Moni kärsimys tuntuu täysin turhalta.
Jeesus ei lupaa seuraajilleen helppoa elämää. Mutta hän lupaa iankaikkisen ilon! Jumalan katse ei liiku vain tässä ajassa. Sen päätepiste on ikuisuudessa, joka on matkamme päämäärä.
Meidän todellinen kotimme on taivaassa. Siellä moni arvoitus ratkeaa. Meille luvataan päivä, jolloin kysymyksille ei enää ole tarvetta. Mutta tässä ajassa Jumalan viisaus on meiltä monilta osin salattu. Meille jää vain luottamus siihen, että kaikki on Hänen tiedossaan. Hänen käsissään. Saamme luottaa uskolliseen luojaan, joka antaa uuden voiman uupuneille. Yhä uudelleen ja uudelleen, kaikkien koetustenkin keskellä.
Jaa tämä artikkeli: