— Käsillä tekeminen rauhoittaa, sanoo Suuren Käsityölehden päätoimittaja Anu Harkki.
Käsilaukussa neuletyö
Luumut ja omenat odottavat poimijaa villissä puutarhassa. Vieressä on pieni, punainen tupa. Ollaan elimäkeläisen peltomaiseman keskellä, ja silti katseilta suojassa. Ratula on toiminut kuvauspaikkana samannimiselle tv-sarjalle, mutta ennen kaikkea Ratula on Anu Harkin kesähuvila, paratiisi ja pakopaikka.
— Kun ajoin ensimmäistä kertaa Ratulan pihaan, tuntui kuin olisin tullut kotiin, Anu muistelee puolentoista vuoden takaista, talvista päivää.
Kotiin Anu tulikin. Myöhemmin selvisi, että nykyisen Ratulan rakennuttanut Anna Rantala on sukua Anun isoisoäidille.
— En tiennyt sitä ostaessani taloa. Ratula on kulkenut suvussa naiselta naiselle. Mummini on jo kuollut, mutta olen löytänyt hänen serkkujansa ja pikkuserkkujansa, Anu sanoo.
Ompelua pätkissä
Anu Harkki työskentelee Suuren Käsityölehden päätoimittajana. Lapsena hän inhosi käsitöitä. Kaikki muuttui esikoisen syntymän jälkeen.
— Minua ärsyttivät kauppojen vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset vauvanvaatteet ja se, että kaikista vastaantulevista vauvanvaunuista pilkisti samanlainen, äitiyspakkauksesta saatu makuupussi.
Ensimmäinen ompelutyö olikin äitiyspakkauksesta saadun makuupussin päällystäminen uudella kankaalla.
— Se oli helppoa. Ei tarvittu muuta kuin metri kangasta ja suoraa ommelta, Anu sanoo.
Sitten Anu päätti opetella neulomaan ennen kuin täyttäisi kolmekymmentä. Anu oli 32-vuotias, kun hänen tekemänsä neulekirja julkaistiin.
— Olin silloin neulonut itse pari vuotta, jos sitäkään. Mitä vain oppii, jos haluaa oppia, hän vakuuttaa.
Anun tavoin moni innostuu käsillä tekemisestä omien lasten ollessa pieniä. Mikä saa naiset tarttumaan sukkapuikkoihin ruuhkavuosien keskellä?
— Käsillä tekeminen rauhoittaa. Askartelua, ompelua ja neulomista voi tehdä pätkissä. Se sopii hyvin pienten lasten äideille, Anu pohtii.
Pieni torppa maalla
Käsillä tekeminen, perhekeskeisyys ja perinteiden arvostaminen ovat osa Suomeen rantautunutta homing-trendiä. Anun mielestä ilmiö on vastavoima nyky-yhteiskunnan tehokkuudelle, kertakäyttökulttuurille ja informaatiotulvalle.
— Ihmiset kaipaavat turvallisuuden tunnetta ja rauhaa. Uskon, että tulevaisuudessa yhä useammat nuoret ihmiset muuttavat maalle.
Rauhankaipuusta oli kyse myös Anun ostaessa Ratulan.
— Halusin löytää itselleni paratiisin. Tai pienen torpan. Sain valita, tekisinkö joka vuosi ulkomaanmatkan vai käyttäisinkö matkarahat lainan lyhennyksiin. Valitsin Ratulan.
Anun kymmenen vuoden mittainen avioliitto Arttu Harkin kanssa päättyi vuosi sitten.
— Aluksi koin, että eron myötä minulta meni kaikki se, mikä oli tärkeintä elämässä. Mutta onneksi vain luulin niin.
— Viimeistään eron myötä oivalsin, että on lakattava murehtimasta, mitä muut ajattelevat. Olen ymmärtänyt, kuinka paljon tärkeämpää on keskittyä itselleen tärkeisiin asioihin sen sijaan, että suorittaa elämää ulkoapäin annettujen normien mukaan.
Metroon neulomaan
Ratulassa "ei tietenkään" ole televisiota.
— Nettiyhteys on, mutta se on niin huono, ettei sitä viitsi käyttää. Lapset eivät kaipaa täällä telkkaria. Sateisina päivinä katsotaan kannettavalta tietokoneelta elokuvia.
Anu on yrittänyt siirtää käsillä tekemisen perinnettä seuraavaan polveen. Kesällä yksi Ratulan huoneista toimi pajana, jossa sai askarrella yötä päivää. 8-vuotias Iines ja 6-vuotias Nooa sekä Anun uuden puolison tytär askartelivat pajassa koruja, kortteja ja keppinukkeja.
— Lapset ovat usein parempia askartelemaan kuin aikuiset. Heillä on pienet ja näppärät sormet. Lasten askarrellessa syntyy tietysti sotkua, mutta yhtälailla sotkua syntyy minunkin askarrellessani.
Anun äiti ja isoäiti tekivät kumpikin käsitöitä.
— Oma äitini ompeli meille kolmelle lapselle vaatteet, koska siihen aikaan oli edullisempaa tehdä vaatteet itse kuin ostaa ne kaupasta. Nykyisin on toisin. Käsitöitä tehdään muista syistä.
Anulla on käsilaukussaan aina mukana kirja ja keskeneräinen neuletyö. Anu kaivaa puikot esiin heti sopivan hetken tullen, vaikka metrossa, katsastuskonttorilla tai jonottaessa. Neuletyöt syntyvät usein intuition varassa.
— Aloittaessa en usein tiedä, mihin työ vie.
Ratula-tv-sarja to 24.9. klo 21.30 Subilla
"Sain valita, tekisinkö joka vuosi ulkomaanmatkan vai käyttäisinkö matkarahat torpan lainan lyhennyksiin."
Jaa tämä artikkeli: