Käsittämätöntä
Ensi sunnuntai on Pyhän Kolminaisuuden päivä. Sen aihe on Salattu Jumala. Päivän saarnatekstit ovat Ps. 95:1–2, 6–7, Job 37:21–24 tai Saarn. 8:16–17, Ef. 4:1–16 ja Joh. 15:1–10.
Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä.
Saarn. 8:16–17
Kauniina alkukesän iltana kiipesin Malminkartanon huipulle ja katselin, kuinka luonto metsineen ja merineen lyö kättä ihmisen kovalle työlle: pelloille ja rakennuksille, lukemattomille taloille ja kirkoille, joiden tornit hallitsevat kaukana laskeutuvia maisemia.
Ajattelin hiljaa, kuinka uskomattomiin saavutuksiin ihminen onkaan kyennyt. Jos pienen ihmisen suuret teot tuntuvat uskomattomilta, kuinka käsittämättömältä tuntuukaan Jumala.
Kun katson luomakuntaa, en voi kuin henkeäni haukkoen tunnustaa kaiken olevan jonkun suuremman käsissä. Jumala on Isä, joka on luonut kaiken. Ihmetellessäni hänen suuruuttaan ja aistiessani hänen läsnäoloaan tunnen, kuinka minulla on luottamus johonkin, jota en pysty järjellä käsittämään.
Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän tämäntapaisen luottamuksen johonkin, jota en tiedä todeksi, olevan minulle mahdotonta. Uskon olen siis saanut lahjaksi. Lahjaksi olen saanut myös avaimen, joka avaa sydämen Jumalalle. Ehkäpä kerran tuo avain aukaisee myös oven, jonka takana hän ei ole enää salattu. Tuo avain on ristin muotoinen.
Jaa tämä artikkeli: