Kastettu, konfirmoitu ja kummi
Viivi Pumpanen kastettiin Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa seitsemän vuotta sitten.

Viivi Pumpanen kastettiin Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa seitsemän vuotta sitten.

Kastettu, konfirmoitu ja kummi

Viivi Pumpanen kaipaa joskus rippikouluaikoja.

Hallitseva Miss Suomi Viivi Pumpanen astuu Rekolan Pyhän Andreaan kirkkoon.

— Onhan täällä tutun näköistä. Samat penkitkin kuin silloin, sanoo hän ja nauraa.

”Silloin” oli vuosi 2003, jolloin 14-vuotias Viivi kastettiin. Läsnä olivat perhe, lähisukulaisia ja paras ystävä. Kummeiksi tuli eno vaimoineen. Samassa kirkossa, samana vuonna hänet konfirmoitiin rippikoulun jälkeen.

Rippikoulun Viivi kävi Kuntokallion kurssikeskuksessa, silloin vielä Sipoossa.

— Nuoret ovat joskus sitä mieltä, että ripari on pakkopullaa, mutta minä jopa joskus kaipaan sinne.

Viivi kertoo, miten isolla kaveriporukalla hengailtiin, laulettiin, uitiin ja istuttiin nuotiolla.

— Mehän leikittiin kuin pienet lapset. Kyllä 14-vuotias vielä haluaa leikkiä. Se oli turvallista. Oppitunnit olivat erilaisia kuin koulussa. Siellä keskusteltiin paljon. Päästiin ilmaisemaan tunteita ja ajatuksia, Viivi kertoo.

Kirkon ihanat värit

Viivi Pumpanen on aina ollut kiinnostunut eri uskonnoista ja kulttuureista. Lukiossa hän luki filosofiaa. Nykyisin hän lukee paljon aiheesta ja katsoo dokumentteja televisiosta.

— Vanhempani eivät kuuluneet kirkkoon eikä meitä lapsia kastettu vauvoina. Koulusta käytiin kirkossa ja vaikka se oli vapaaehtoista, minä olin aina yksi innokkaimmista kirkossa kävijöistä. Se oli erilainen koulupäivä. Kirkossa oli ihania värejä jouluna ja pääsiäisenä, Viivi muistelee.

Koska Viivi ei kuulunut kirkkoon, hän osallistui koulussa elämänkatsomustiedon tunneille. Yläasteella hän halusi vaihtaa ne uskonnontunneiksi.

— Seiskalla tai kasilla avasin ensimmäisen kerran Raamatun.

Kummius ja kirkkohäät

Kirkkoon liittymistä Viivi Pumpanen ei pohtinut pitkään. Veli oli kastettu ja liittynyt kirkkoon pari vuotta aiemmin. Häneltä Viivi oli kuullut hyvää riparista.

— Vanhemmat kannustivat rippikoulun käymiseen. Isän kanssa olin jutellut paljon uskonnollisista asioista. Ja haluan kirkkohäät! Minun mielestäni häiden kaunein osuus on kirkossa, muu on sitten vaan juhlaa, Viivi sanoo.

Viivin oma kummilapsi on kastettu myös Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa. Kummius on Viiville tärkeää. Enon ja hänen vaimonsa ryhtyminen Viivin kummeiksi lähensi heitä entisestään. Omaan kummilapseen Viivillä on aivan erityinen side.

— Vaikka ystäväni ja hänen lapsensa ovat minulle muutenkin läheisiä, kummius on tehnyt meistä kuin perheen. Olen kuskannut heitä lääkäriin ja he ovat asuneet tilapäisesti luonani.

— Kummius on vastuu, jonka olen ottanut. Kastejuhlassa kysyttiin, tahdonko kummina olla huolehtimassa lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Kun olen vastannut kyllä, se on kuin viitta, jonka olen ottanut harteilleni.

Kauniita eleitä kadulla

Viivi Pumpasesta on olennaista kunnioittaa toisia ihmisiä. Hänen mielestään ensin täytyy hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja sen jälkeen voi edellyttää toisilta hyväksyntää.

— Pitää antaa anteeksi, siten pääsee eteenpäin. Jos ei anna toiselle anteeksi, se on vain itseltä pois. Täytyy antaa anteeksi myös itselle.

Hyväksyntä lähtee pienistä asioista, vaikka katseesta.

— Kaunista elettä on vaikea torjua. Jos hymyilee kadulla, on ihan totta, että toiset hymyilevät takaisin.

Kaikista ihmisistä voi yrittää löytää jonkin piirteen, jota kunnioittaa. Jos se ei ole ystävällisyys, se voi olla vaikkapa sinnikkyys.

— Minun mielestäni sovitus on sitä, että asioista opitaan. Voi tarkkailla, mitä jossakin tilanteessa tapahtui ja oppia siitä. Jumalan kanssa asiat voi sovittaa rukoilemalla, mutta ihmisten kanssa konkreettisilla teoilla.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi