Kateutta on usein sisarusten välillä ja se voi näkyä esimerkiksi perintöriidoissa. Kuva: Thinstockphotos.
Kateus opettaa meille itsestämme
Kateudessa piehtaroiminen myrkyttää elämän ja ihmissuhteet, mutta sen voi kääntää myös voimavaraksi.
Siitä jutellaan harvoin kahvipöydässä, sillä se piilottelee syvällä pinnan alla. Kateus. Kuinka naapuri lensi taas etelään tai kauan odotettu työpaikka meni toiselle. Vaikka kateus on hyvin inhimillinen, ihmisyyteen kuuluva tunne, sitä on kadehtijan vaikea myöntää edes itselleen.
– Jos joku väittää, ettei ole koskaan ollut kenellekään kateellinen, hän huijaa itseään, vahvistaa kateudesta kiinnostunut psykologi ja kouluttaja Heli Heiskanen.
Kateuden ytimessä on vertailu ja arvottaminen sekä ajatukset "en kelpaa", "en riitä", "olen huonompi". Kateuden taakse kätkeytyy kimppu tunteita, niin vihaa, pettymystä, mustasukkaisuutta, pelkoa ja häpeää kuin syyllisyyttäkin. Myös itsetunto kulkee käsikkäin kateuden kanssa.
– Mitä heikompi itsetunto ihmisellä jollain elämän alueella on, sitä herkemmin kateuden tunteet pulpahtavat pintaan. Esimerkiksi parisuhdetta toivova voi olla kateellinen parisuhteessa eläville, Heiskanen sanoo.
Sana indivia (viha, kateus) on latinaa ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna pahansuopaa katsetta. Melkein kaikissa kulttuureissa on ajatus pahasta silmästä, jonka mukaan joillakin ihmisillä on kyky vahingoittaa ja surmata pelkällä katseellaan. Pahalta silmältä on suojauduttu esimerkiksi loitsujen ja amulettien avulla.
– Paha silmä on tulkittu niin vahingolliseksi, että lapsia on tarkoituksella pidetty mahdollisimman sottaisina, ettei paha silmä iskisi heihin, kertoo luento- ja keskustelusarjaa kateudesta pitänyt Paavalin seurakunnan seurakuntapastori Elina Koivisto.
– Ajateltiin myös, että lapsia ei saa kehua julkisesti, ettei mitään ikävää tapahtuisi.
Kateus tunnetaan myös kirjallisuudesta ja näytelmistä. Lumikki ja seitsemän kääpiötä -sadussa äitipuoli oli niin kateellinen kauniille Lumikille, että käski metsästäjän viedä tytön syvälle metsään ja surmata hänet. Metsästäjä kuitenkin heltyi Lumikin kauneudesta ja antoi tämä mennä.
Tuhkimossa taas käsiteltiin erityisesti sisarkateutta ja epäoikeudenmukaista kohtelua perheessä. Kun Tuhkimon vanhempi sisar alkoi sovittaa kultaista kenkää jalkaansa, ei isovarvas mahtunutkaan kenkään.
Silloin äiti kehotti tytärtään ottamaan veitsen ja leikkaamaan varpaan irti. Toisen sisaren kohdalla kenkä jäi jumiin kantapäästä, jolloin äiti ehdotti samaa ratkaisua hänelle. Kun kuninkaanpoika näki verta vuotavat jalat, hän totesi, etteivät nämä ole oikeita morsiamia. Lopulta kenkä sopi vain Tuhkimon jalkaan, ja äiti ja siskot olivat ratketa kateudesta.
Näytelmässä Amadeus kollegansa ylivertaisiin sävellyksiin raivostunut, itse aika keskinkertainen hovisäveltäjä Antonio Salieri päättää myrkyttää lahjakkaan Wolfgang Amadeus Mozartin.
Rahvaan ja eliitin ongelma
Sananlasku "Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista" kuvaa hyvin kateuden luonnetta. Kateuden kohde saa osakseen halveksuntaa, ivaa ja pilkkaa sekä mitätöintiä ja arvostelua. Kateus virittää kielenkannat juoruiluun ja on usein myös kiusaamisen taustalla. Ylemmyyden tunnekin saattaa olla keino yrittää selviytyä kateuden kanssa. Toisen saavutuksia vähätellään ja painetaan alas, ja toiselle jopa toivotaan epäonnea tai suorastaan onnettomuutta.
Kateus valtaa ihmisen erityisesti silloin, kun toisella ihmisellä on jotain, mistä kadehtija ajattelisi itsekin tulevansa onnelliseksi. Kadehdimme sitä, mikä olisi järjen ja varsinkin tunteen mukaan mahdollista myös meille itsellemme. Ihminen ei kadehdi useinkaan julkkista, vaan esimerkiksi naapuria, sukulaista, työkaveria tai ystävää, jolla on hienompi talo tai menestyneemmät lapset.
Kateus on silti yhtä lailla päähän potkittujen kuin eliitinkin ongelma. Vaikka elintaso nousisi tai elämänlaatu kohenisi, kateus ei häviä. Ihminen voi olla kateellinen lähes mistä tahansa, esimerkiksi lomamatkoista, paremmasta rahatilanteesta, vaatteista, kauniista ulkonäöstä, persoonallisuuden piirteistä tai idyllisestä puutalosta.
– Yleensä toiselta kadehdittavat asiat ovat ajankohtaisia myös itselle, mutta vain osa ulospäin näkyvää todellisuutta. Moni kakku päältä kaunis. Kulissit eivät kerro, onko ihminen sisimmässään tyytyväinen elämäänsä, Elina Koivisto sanoo.
Kun näkee vain siivun kadehdittavan elämästä, ei aina tule ajatelleeksi, millaisia uhrauksia se on vaatinut. Esimerkiksi unelmien opiskelupaikka voi olla vuosien puurtamisen tulosta.
Oma kateellisuus hävettää
Kateus paljastaa myös haavoittuvuutemme, sen, ettemme ole mielestämme saaneet riittävästi arvostusta, huomiota tai vaikka läheisyyttä. Kateuden taustalla voi olla myös täyttymättömiä haaveita, epäonnistumisia ja tilanteita, jotka on kokenut tavalla tai toisella epäoikeudenmukaisina.
– Erityisesti kateuden siemenet voivat alkaa itää, jos ihminen ei tunne itseään vanhempiensa rakastamaksi ja hyväksymäksi. Esimerkiksi monet vaikeat perintöriidat ovat saaneet alkunsa juuri kateudesta, joka on hiipinyt sisarusten välille ehkä jo lapsuudessa, Elina Koivisto toteaa.
Sisarusriitoja kuvataan Raamatussakin. Aadamin ja Eevan poikien tappelu Jumalan suosiosta kärjistyi siihen, että Kain tappoi veljensä Abelin. Jaakob taas varasti isoltaveljeltään Eesaulta esikoisoikeudet ja isänsä siunauksen. Jaakobin vaimoista Raakel kadehti Lean lapsia ja Lea taas sitä, että Jaakob rakasti Raakelia enemmän.
Kateutta on pidetty moraalisesti arveluttavana tunteena ja usein se hävettää kadehtijaa itseäänkin. Kateutta sanotaan laiskuuden, ahneuden, mässäilyn, himon, ylpeyden ja vihan ohella yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä.
Kellään ei ole vain helppoa
Maailmassa tapahtuu epäreiluja asioita, halusimme tai emme. Elämäntavoiltaan tervehenkinen ihminen voi sairastua jo nuorena kuolemanvakavasti, kun taas runsaasti päihteitä käyttävä sukulaismies tuntuu olevan terästä. Ylennys meneekin kollegalle, joka on ahne ja röyhkeä.
Oman vivahteensa kateuden tunteille on tuonut sosiaalinen media, jossa on tapana esittää omasta elämästä valoisa ja hieno puoli. Kateus voikin roihahtaa, kun näkee toisen elämästä vain kuoren.
Kateellinen ihminen keskittyy vertaamiseen ja siihen, mitä häneltä puuttuu. Silloin hänen on vaikea tuntea kiitollisuutta mistään, vaan katkeruus hiipii herkästi elämään.
– Kuitenkaan kenenkään elämä ei ole vain helppoa, hyvää ja kaunista, psykologi Heli Heiskanen huomauttaa.
Kateus johtaa helposti jumiin, jolloin kateellinen alkaa tarkastella elämää väärästä näkökulmasta.
– Kateuden tragedia on se, että kadehtija heittää omat mahdollisuutensa hukkaan. Kateellinen ihminen keskittyy vertaamiseen ja siihen, mitä häneltä puuttuu. Silloin hänen on vaikea tuntea kiitollisuutta mistään, vaan katkeruus hiipii herkästi elämään.
Mainoksilla luodaan joskus kuva, että kaikki on mahdollista, vieläpä tässä, heti ja nyt. Väistämätöntä kuitenkin on, ettei kaikkea voi saada vaan jostain on luovuttava. Elämän rajallisuus voi tuoda myös hyvää, sillä se auttaa keskittymään tärkeimpään.
Vastalääkkeenä kiitollisuus
Kenties parasta vastalääkettä kateuteen on kiitollisuus, sillä se lisää onnellisuuden tunnetta.
– Tärkeintä on tutkia rehellisesti omaa sisintään, kipua ja pettymystä. Kun uskaltaa kohdata itsensä, voi antaa jotain hyvää myös toisille, pehmeä sydän ei ole niin kateellinen, pastori Elina Koivisto sanoo.
Parhaimmillaan kateus voikin olla sukellus itsetuntemukseen. Se voi antaa potkua ja energiaa, auttaa suuntaamaan kohti omia unelmia tyyliin "minäkin haluan tuollaista".
Joskus kadehdimme asioita, joiden merkitystä emme haluaisi myöntää edes itsellemme. Saatamme unelmoida asioista, joita haluaisimme halveksia. Saatamme haaveilla tuliterästä autosta ja hienosta laukusta, vaikka muuten keskittyisimme elämässämme niin sanottuihin syvällisiin asioihin.
Kielteisten tunteiden hyväksyminen vahvistaa sisäistä maailmaamme ja antaa tilaa rakkaudelle, myötätunnolle ja kiitollisuudelle. Samalla tuhoavuus voi muuttua luovuudeksi.
Jokaisen elämässä on hyviä ja arvokkaita asioita. Onnellinen ihminen on tyytyväisempi elämäänsä ja jaksaa iloita pienistä hetkistä, vaikka epäonnistumisia tuleekin.
– Jumala näkee meidät arvokkaina ja ainutlaatuisina. Maailmassa ei ole ketään täysin samanlaista ihmistä, Koivisto sanoo.
– Samalla voimme harjoittaa rakkautta ja hyväksymistä ensin itseä ja sitten muitakin kohtaan.
Jos kateus alkaa häiritä elämää ja ihmissuhteita, siitä kannattaa jutella esimerkiksi kirkon työntekijän tai psykoterapeutin kanssa.
Lähteet: Kateus työyhteisössä. Susanna Lundell. Työterveyslaitos 2008; Seitsemän syntiä: sisäisen sankarivainajan sielunavaus. Jaakko Heinimäki. Like 1999.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hyvää pyhää: Kateus jättää ulkopuolelle, mutta ilo on yhteistä
HengellisyysOlemme kaikki osa suurempaa suunnitelmaa.