Kaupunkilainenkin tarvitsee hiljaisuutta
Outi Ampuja on tutkinut äänimaiseman muutosta ja kerännyt ihmisten kokemuksia hiljaisuudesta.

Outi Ampuja on tutkinut äänimaiseman muutosta ja kerännyt ihmisten kokemuksia hiljaisuudesta.

Kaupunkilainenkin tarvitsee hiljaisuutta

Melu on ympäristöongelma siinä missä muutkin.

Liikenteen humua, baarista kantautuvaa basson jytkettä, kodin yli jytistäviä lentokoneita ja makuuhuoneen ikkunan alla pauhaava lehtipuhallin. Tämäkö on nykyajan kaupunkilaisen äänimaisema, jonka kanssa on vain opittava elämään, vaikka korvia kivistäisi?

Aalto-yliopiston tutkija, filosofian tohtori Outi Ampuja on tutkinut äänimaiseman muutosta ja suhtautumista meluun. Hän on myös halunnut herättää keskustelua aiheesta ja puhua melusta kärsivien puolesta. Liian usein kun melusta valittaminen kuitataan herkkäkorvaisten tiukkapipojen valitukseksi, vaikka melu vaikuttaa meihin kaikkiin.

— Vaikka melu olisi joskus kivaakin, kukaan ei nauti siitä kymmentä vuotta putkeen. Tutkimuksessani tuli ilmi, että monet kaipaavat valinnanvapautta. Erityisesti kodin pitäisi olla rauhan paikka, Ampuja toteaa.

— Myös hallinnan tunne on tärkeä. Esimerkiksi järjestyssäännöt taloyhtiössä tuovat turvaa, kun voi luottaa siihen, että naapuri oikeasti lopettaa poraamisen tiettyyn aikaan.

Saksalainen kirjailija ja runoilija Hans Magnus Enzensberger on esittänyt ajatuksen siitä, että tulevaisuudessa luksusta eivät ole enää timantit vaan puhdas vesi ja oma rauha. Outi Ampujan mielestä merkkejä hiljaisuuden arvonnoususta on jo havaittavissa.

— On viitteitä siitä, että kaupungissa hiljaisilla alueilla olevien talojen neliöhinnat ovat jo korkeammalla kuin niiden talojen, jotka sijaitsevat vaikkapa meluisan tien varrella.

Keho reagoi meluun

Outi Ampujan kiinnostus äänimaiseman tutkimiseen lähti omista kokemuksista. Opiskellessaan historiaa Helsingin yliopistossa Ampuja asui asunnossa, jonne kaupungin äänet kantautuivat jatkuvasti.

Ahdistavaksi melu alkoi käydä kun Ampuja alkoi kärsiä tinnituksesta. Se oli seurausta Ampujan musiikkiharrastuksesta ja ajasta, jolloin hän ei vielä kiinnittänyt kuulonsa suojaamisen suurempaa huomiota. Ampuja on soittanut kitaraa blues- ja rockbändeissä ja soittaa yhä. Hän määrittää itsensä meluherkäksi eli ihmiseksi, joka reagoi meluun poikkeuksellisen herkästi.

— Meluherkkiä arvioidaan olevan noin 40 prosenttia väestöstä. Silti melua pidetään toisen luokan ongelmana. Se voi osin johtua siitä, että melun seuraukset eivät ole niin suorat ja helposti ymmärrettävät kuin vaikkapa silloin, kun ihminen juo saastunutta vettä.

Liiallisella melulla on todettu olevan kiistattomia vaikutuksia terveyteen: melu voi aiheuttaa stressiä, verenpaineen nousua, unettomuutta ja ongelmia keskittymisessä ja oppimisessa. Kehomme reagoi meluun kuin huomaamatta.

— Melu vaikuttaa esimerkiksi unenlaatuun eli silloinkin, kun emme ole tietoisessa tilassa, Ampuja havainnollistaa.

Onneksi keho reagoi myös hiljaisuuteen. Ympäristöpsykologian alaan kuuluvien tutkimusten mukaan jo noin viiden minuutin oleminen elvyttävässä, hiljaisessa ympäristössä laskee verenpainetta.

Kuulostele kotikulmia

Meluun puuttuva saatetaan usein hiljentää toteamalla, että melu kuuluu kaupunkeihin eikä sitä voi vähentää. Niin ei kuitenkaan ole. Melua voi vähentää ja siihen voi vaikuttaa esimerkiksi kaupunkisuunnittelulla. Vilkkaasti liikennöityjen teiden ja asuntojen väliin voi rakentaa toimistorakennuksia.

— Kaupunkiin voi rakentaa meluaitoja ja liikenteen melua voi vähentää käyttämällä hiljaista asvalttia. Ympäristömelun torjunta kuuluu ympäristöviranomaisille, Outi Ampuja sanoo.

Ärsyttävät äänet ovat osittain mielipidekysymys, mutta melun haitallisuus on mitattavissa. Vuorokautinen keskiäänitaso ei saisi ylittää 55 desibeliä. On kuitenkin arvioitu, että 800–900 000 suomalaista asuu alueilla, joissa raja ylittyy.

Asuinpaikkaa ja kotia valitessa kannattaakin käyttää hetki kuulosteluun.

— Kannattaa miettiä asuinpaikkansa äänimaisemaa. Olisi hyvä, jos kodin lähellä olisi hiljaisia alueita kuten puistoja.

— Huonejärjestystäkin kannattaa miettiä. Makuuhuone sisäpihan puolella on useimmiten hiljaisin vaihtoehto, Outi Ampuja neuvoo.

Ideat syntyvät hiljaisuudessa

Yhtä lailla kuin melu, Outi Ampujaa kiinnostaa hiljaisuus ja sen merkitys suomalaisille. Hän on mukana tutkimusprojektissa, jossa kerätään suomalaisten kokemuksia hiljaisuudesta. Aineistoa on runsaasti ja sen läpikäynti on vielä kesken, mutta jotakin siitä nousee jo esiin. Hiljaisuuden kokemukset ovat ihmisille tärkeitä ja hiljaisuutta haetaan yhä metsästä ja kesämökiltä.

— Ihminen tarvitsee hiljaisuutta rentoutumiseen ja keskittymiseen. Uskonnoissa löytyy kuvauksia siitä, kuinka ihmiset ovat vetäytyneet erämaan hiljaisuuteen, olemaan vapaita erilaisista aistiärsykkeistä. Myös taiteilijat ovat vetäytyneet ateljeihinsa. Hiljaisuus on monille myös luovuuden edellytys ja sitä tarvitaan akkujen lataamiseen.

Välttämättä hiljaisuutta ei tarvitse lähteä etsimään metsistä tai erämaista, kaupunkilainen voi löytää sitä myös kirkoista ja kirjastoista.

Meluisa kaupunki

  • Vantaalla ei ole kolkkaa, johon liikenne- tai muu ympäristömelu ei aika ajoin yltäisi.
  • Melua synnyttävät etenkin pääväylien autoliikenne ja Helsinki-Vantaan lentoliikenne.
  • Viimeksi Vantaan hiljaisia alueita on kartoitettu vuonna 2005. Silloin yli 55 desibelin liikennemelulle altistui 12 400 vantaalaista.
  • Vuonna 2006 yli 55 desibelin lentomelulle altistui päivittäin noin 11 900 asukasta .
  • Vantaan hiljaisimmat alueet löytyvät kaupungin itälaidalta Sotungista ja Sipoonkorvesta. Hiljaisia ovat myös Vestra ja Reuna.

Lähteet: Hiljaiset alueet Vantaalla -raportti sekä Ympäristön tila Vantaalla 2011

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi