Kaupunkimehiläisten kultakausi
Hunajaa ydinkeskustasta. Heimo Varonen opastaa Biorexin katolla, kun Ulrike Eichstädt nostaa pesästä täyttä hunajakennoa.

Hunajaa ydinkeskustasta. Heimo Varonen opastaa Biorexin katolla, kun Ulrike Eichstädt nostaa pesästä täyttä hunajakennoa.

Kaupunkimehiläisten kultakausi

Mehiläishoidon suosio on Helsingissä kasvussa. Alkuun pääsee alle 500 eurolla.

Teksti ja kuva Tero H. Savolainen
Helsingin puutarhoissa, takapihoilla ja katoilla surisee, kun mehiläiset kantavat kasveista mettä ja siitepölyä kaupunkitarhojen pesiin. Viime vuosina mehiläishoito on alkanut kiinnostaa uutta sukupolvea.

Rebecca Clamp, 35, aloitti mehiläistarhauksen keväällä löydettyään mehiläispesälleen paikan Herttoniemen kartanon pellolta.

– Olen aina ihaillut hyönteisten kauneutta, mutta pelkäsin pistäviä hyönteisiä. Päästäkseni eroon pelostani pestauduin mehiläishoitajan apulaiseksi. Kokemus oli yllättävä, koska en pelännyt. Nautin mehiläisten rauhallisuudesta, kauneudesta ja mehiläispesän äänistä.

Helsingin kantakaupungissa asuvan muusikko–opettajan tarhausharrastuksen aloittamiseen vaikutti myös huoli pölyttäjähyönteisten vähenemisestä.

Ennen oman pesän rakentamista Clamp luki mehiläisalan kirjoja, selasi verkkosivuja ja opiskeli kursseilla. Pesämalliksi hän valitsi Keniasta alkunsa saanen ylälistapesän. Malli edustaa mehiläishoidon epäkaupallista ja kokeellista linjaa, eikä ole kovin yleinen Suomessa.

Ylälistapesä sopii kuitenkin urbaanille mehiläishoitajalle, sillä hoitotoimet eivät vaadi raskasta kalustoa.

– Minulla ei ole autoa, enkä voi kantaa raskaita pesälaatikoita. Halusin edullisen kokonaisuuden, jossa kaikki osat ovat koko ajan pesässä.

Clamp jättää tänä syksynä hunajan pesään, vaikka hänelle on tehty jo hunajatilauksiakin. Ne saavat odottaa seuraavaa vuotta.

– On reilumpaa jättää mehiläisille heidän keräämänsä hunaja kuin vaihtaa sitä sokeriin. Parasta mehiläishoidossa on puutarhaan tuleminen ja keskittyminen, jota mehiläisten kanssa toimiminen vaatii.

– On valtavan hienoa nähdä läheltä, kuinka nopeasti ja taidokkaasti mehiläiset rakentavat, hoitavat yhdyskuntaansa ja kuinka monimutkaisia rakennelmat ovat. Pelkään vain itse vahingoittavani niitä hoitotoimissa. Vähän kuin pienten lasten vanhemmat, Clamp sanoo.

Lähihunajan ja mehiläispölytyksen arvostuksen nousu ei ole jäänyt huomaamatta Stadin tarhaajat ja hunajafrendit ry:n Heimo Varoselta, 75. Mehiläisiä hänellä on ollut jo yli 20 vuotta. Hän pitää niitä toista vuotta Helsingin keskustassa Lasipalatsin katolla.

– Amerikassa tapahtunut mehiläiskato ja puhe pölyttäjien puutteesta olivat myönteinen seikka Suomen mehiläishoidolle. Pääkaupunkiseudulla käy nyt noin sata ihmistä kurssilla vuosittain eivätkä kaikki halukkaat edes sovi mukaan, hän sanoo tarkastaessaan mehiläispesiään.

Heimo innostui kokeilemaan kattomehiläistarhaa Euroopan suurkaupunkien tyyliin yhdessä Goethe-instituutin johtajan Mikko Fritzen kanssa. Erikoisesta sijainnistaan huolimatta mehiläistarhalta saatiin viime vuonna yhteensä 80 kiloa hunajaa. Tänä vuonna sato-odotukset ovat samanlaiset, vaikka alkukesä oli hyvin sateinen.

Hunaja käytetään Goethe-instituutin edustuslahjoina ja osa myydään kuluttajille.

– Täältä tulee erinomaista hunajaa. Siinä maistuu muun muassa lehmus, Heimo kertoo.

– Hyvin aromaattista, vahvistaa Goethe-instituutin Ulrike Eichstädt, joka tuuraa pesäkäynnillä Fritzeä.

– Ja hunaja on tutkitusti ihan yhtä puhdasta kuin maaseudulla.

Tarhamehiläisten yhdyskunnassa voi elää 10 000–60 000 yksilöä. Kenttämehiläiset lentävät pisimmillään kolmen kilometrin päähän pesästä. Ne tekevät päivässä kymmeniä lentoja ja vierailevat jokaisella lennolla kymmenissä kukissa. Lämpiminä ja poutaisina päivinä mehiläinen saattaa kerätä mettä ja siitepölyä jopa 2 000 kukasta.

Onnistunut pölytys parantaa satojen määrää ja laatua. Hyvin pölytetty omena pysyy pöydällä pystyssä, sillä se on kasvanut tasaisesti joka puolelta. Omenasadot voivat jopa kaksinkertaistua pölytyksen avulla. Hedelmäpuiden, herukoiden, mansikan ja rypsin lisäksi monet luonnonkasvit hyötyvät tarhamehiläisten työstä. Mustikka- ja puolukkasadot ovat runsaampia, kun ympäristössä on riittävästi pölyttäjiä.

Jaa tämä artikkeli: