Työn tulokset. Isla Khalaf pitää limaisista kastemadoista. Äiti Nova ja veli Niila Khalaf löytävät perunoita vielä yhdelle aterialle.
Kaupunkiviljelijän tilinpäätös
Ruoan kasvattaminen on trendikästä, mutta voiko keittiöpuutarhalla säästää? On aika verrata tuottoa panoksiin.
Teksti Pihla Tiihonen
Kuva Sirpa Päivinen
Hyötyliikuntaa, lähiruokaa, henkistä hyvinvointia: kaupunkiviljelystä päädytään usein tällaisiin aiheisiin. Mutta jos tavoitteena on kasvattaa ruokaa, niin onko se kannattavaa toimintaa?
Otetaan esimerkiksi Nova Khalaf , joka nostaa kauden viimeisiä perunoita Vantaanjoen varrelta Oulunkylästä. Hän vuokrasi palstan kotinsa vierestä kaksi vuotta sitten, koska hänellä oli kotiäitinä paljon aikaa, mutta vähän rahaa.
– Ajattelin, että 30 euron palstavuokra vuodessa on pieni raha siitä, että olemme kesän ajan omavaraisia vihanneksissa ja juureksissa.
Edelliseltä palstanvuokraajalta oli jäänyt puutarhatyökaluja, joilla Khalafin nelihenkinen perhe pääsi alkuun. He maksoivat Ogelin Plantaaseille palstavuokran lisäksi 20 euron liittymismaksun ja ostivat siemeniä, minkä jälkeen ensimmäisen vuoden hinta oli noin 80 euroa.
Kulunut kesä maksoi suunnilleen saman verran. Khalafin mies kyllästyi kantamaan kastelukannua ja investoi noin 20 euron letkuun. Vanhan lapion varsi katkesi, uusi maksoi noin 20 euroa. Lisäksi piti maksaa 30 euroa jokavuotista palstavuokraa ja hankkia 20 eurolla multaa perunoiden peittelyyn. Isla Khalaf , 5, sai valita muutamalla eurolla kukkasipuleita, joiden ansiosta palstan reuna röyhyää yhä vaaleanpunaisena.
Mansikantaimia ja kalkkia on saatu ilmaiseksi palstanaapureilta. Isla ja Niila Khalaf , 3, kaivelevat lieroja lahjapaketista löytämillään puutarhavälineillä. Heidän äitinsä osoittaa rikkaruohojen alta kurkkivia koivupöllejä, jotka samalla alueella viljelevä ystävä toi jakkaroiksi.
– Sama ystävä halusi antaa tänä vuonna kaikki siemenet minulle syntymäpäivälahjaksi.
Nova Khalafin palstalta lähti vastalahjaksi vadelmapuskia, raparperia ja kukkia.
Marttaliiton opaskirjan Satoisa palstapuutarha (2011) kirjoittanut Taina Koivunen arvioi, että Khalafin perhe on selvinnyt halvalla. Hän ynnäilee aarin viljelyn aloituskustannuksiksi 250–350 euroa. Summaan sisältyvät työkalut, palstavuokra, kompostikehikko, maanparannusaineet, siemenet, taimikasvatusvälineet ja ostettavat taimet sekä kasvuharsot. Ostomulta maksaa lisää.
Koivusen kirjassa luetellaan neljä sivua tarpeellisia työkaluja: kääntötalikko, tasoitusharava, istutuslapio, hara... Halvemmalla pääsee ostamalla laadukkaan vaihtovarren ja siihen erilaisia päitä.
– Kannattaa hankkia kerralla hyvät työvälineet. Nyt syksyllä on paras aika ostaa marjapensaiden taimet, koska niitä saa tarjouksessa, Koivunen vinkkaa.
Joka kesä tarvitaan vain siemeniä ja maanparannusaineita. Anni Salmisen kahden vuoden takaisessa kyselyssä lähes puolet palstaviljelijöistä selvisi kasvukaudesta 30–50 eurolla. Salminen keräsi kokemuksia 87 vaasalaiselta palstaviljelijältä Vaasan ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä varten.
Paljonko aikaa viljely vie? Salmisen kyselyssä palstalla huhkittiin yleisimmin viidestä kymmeneen tuntia viikossa kasvukauden aikana. Nova Khalaf selviää vähemmällä.
Aikaa kuluu eniten palstan kääntämiseen talvikuntoon sekä kevättöihin, joihin Khalafilla meni viimeksi kaksi viikkoa. Hän tietää, että varsinkin alkukesästä pitäisi kitkeä, mutta:
– Olen laiska nyppimään rikkaruohoja, mikä vähentää satoa. Viljely ei ole juuri näkynyt ruokalaskuissa. Tunnen silti järjetöntä riemua siitä, että saan kasvatettua itse ruokaa.
Viljelyoppaan kirjoittanut Koivunen uskoo, että jämptisti hoidetusta palstasta saa taloudellisesti kannattavan, kun keskittyy hintaviin lajikkeisiin. Sata neliömetriä tuottaa mukavasti esimerkiksi vadelmia, herukoita, mansikoita, herneitä ja uusia perunoita.
– Helsingin toreilla pyydetään maa-artisokista 10 euroa kilolta. Niitä on helppo kasvattaa itse.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kerrostalon asukas saa kädet multaan seurakunnan palstalla
Hyvä elämäYhteisellä kasvimaalla ei tarvitse olla yksin. Sadosta pääsee nauttimaan koko seurakunta.