Kerrostalon asukas saa kädet multaan seurakunnan palstalla
– Seurakunnan palsta on hyvällä paikalla. Se on saanut olla ilkivallalta rauhassa, kertoo palstaa hoitava vapaaehtoinen Silja Hurttia.

– Seurakunnan palsta on hyvällä paikalla. Se on saanut olla ilkivallalta rauhassa, kertoo palstaa hoitava vapaaehtoinen Silja Hurttia.

Kerrostalon asukas saa kädet multaan seurakunnan palstalla

Yhteisellä kasvimaalla ei tarvitse olla yksin. Sadosta pääsee nauttimaan koko seurakunta.

Silja Hurttia on asunut koko ikänsä kerrostalossa. Omalla pienellä parvekkeella ei pysty raparperia viljelemään. Onneksi Haagan seurakunnan palstalla pystyy.

Helsingin Lassilassa sijaitsevalla palstalla kasvaa raparperin lisäksi ainakin kesäkurpitsaa, hernettä ja sipulia. Lisäksi on laaja valikoima yrttejä salviasta kirveliin.

Palstaa hoitaa vapaaehtoisten seurakuntalaisten joukko. Joka toinen viikko he kokoontuvat diakonin kanssa talkoisiin. Tarjolla on kahvia ja "pientä tilpehööriä". Innokkaimmat käyvät palstalla myös tapaamisten välissä.

Hurttia on yksi aktiiveista. Hän on käynyt palstalla sen hankkimisesta lähtien.

– Oma palsta sitouttaisi enemmän kuin yhteinen kasvimaa. Seurakunnan palstalla ei tarvitse yksin puurtaa, vaan pääsee tapaamaan toisia, Hurttia hehkuttaa. Viljelijöistä on muodostunut tiivis porukka.

Aktiivijoukkoon kuuluva Anja Laine on samaa mieltä Hurttian kanssa.

– Yksi tykkää tehdä jotain ja toinen toista. Omalla palstalla kaiken joutuu tekemään itse.

Ei toimisi ilman vapaaehtoisia

Seurakunnan palsta on viljelijöidensä näköinen. Jokainen on saanut istuttaa haluamiansa kasvilajeja.

Lopputulos olisi voinut olla kaaos. Sen sijaan kasvit ovat siisteissä penkeissä ja penkkirivien välissä pystyy helposti kulkemaan.

Viljelijöillä on apunaan kartta, johon jokainen kasvi on merkitty. Näin kukaan ei vahingossa kaiva toisen istuttamia siemeniä maasta.

Osa siemenistä on tullut lahjoituksina. Esimerkiksi Laine on tuonut palstalle retiisin ja punajuuren siemeniä sekä kesäkurpitsan taimia. Kasveja on saatu myös naapuripalstoilta.

Viljely on aloitettu aikaisin keväällä esikasvatuksella. Huopalahden kirkossa on ollut monta pientä tainta, joita vapaaehtoiset ovat käyneet koulimassa ja kastelemassa.

– Ilman seurakuntalaisia palstaa ei voitaisi pitää, diakoni Sanna Laiho toteaa. Vapaaehtoistyöllä on siksi tärkeä merkitys.

Myös vapaaehtoiset kokevat työnsä tärkeäksi. Anja Laine työskenteli ennen eläkkeelle jäämistään ompelijana. Toukokuu oli parasta juhla- ja hääpukujen sesonkiaikaa. Myös palstoilla se on kiireisintä aikaa. Sen vuoksi hän ei voinut hankkia omaa kasvimaata.

Eläkkeellä on onneksi aikaa. Kirkon palstan lisäksi hän hoitaa myös poikansa palstaa.

Haagan seurakunnalla on ollut palsta jo viitisen vuotta. Diakoni Sanna Laiho on ollut mukana kolmena kesänä.

Haagan seurakunnalla on ollut palsta jo viitisen vuotta. Diakoni Sanna Laiho on ollut mukana kolmena kesänä.

Kolea kesä viivästyttää satoa

Kasvimaalla kaupunkilainen pääsee nauttimaan kasvun ihmeestä. Silja Hurttian mukaan on jännittävää seurata, kuinka siemenestä kehittyy hentoinen taimi. Ihmeeseen tarvitaan vain vettä ja ravinteita.

Tänä vuonna taimia ei ole juurikaan tarvinnut kastella. Runsaat sateet ovat pitäneet mullan kosteana.

Kolean ilman vuoksi sato on hieman myöhässä. Viime vuonna kesäkurpitsat kypsyivät jo heinäkuun lopussa. Nyt satoa on saatu vasta raparperista. Myös persiljaa voisi jo kerätä.

Palstan antimista pääsevät nauttimaan kaikki seurakuntalaiset. Esimerkiksi palstalla kasvaneita kukkia on viety jumalanpalvelusten kahvipöytiin.

Raparpereja on puolestaan hyödynnetty kesäkahvilassa. Niistä on syntynyt piirakkaa ja kiisseliä. Aiempina vuosina satoa on annettu myös syksyllä ruoanjakelussa.

Miksi pitäisi viettää ihana kesä sisällä?

– Silja Hurttia

Miehiä kaivattaisiin

Hurttia tarttuu käytävärautaan. Sillä saa rikkaruohot irti juurineen. Laine puolestaan ottaa kuokan ja Laiho haravan.

Työtä ei kuitenkaan tehdä turhan vakavasti. Kolmikko innostuu ajoittain juttelemaan niitä näitä. Ulkopuolisen silmissä he vaikuttavat ystävien seurueelta.

Joukkoon mahtuisi mukaan lisää vapaaehtoisia. Etenkin miehiä kaivattaisiin.

– Tänne voi tulla, vaikka ei pystyisi tekemään töitä. Voi tulla istumaan ja nauttimaan tuoksuista, Laiho kuvailee.

Palstalla voi käydä myös yhteisten tapaamisten ulkopuolella. Sitä varten on vihko, johon voi kirjoittaa omasta vierailustaan.

Toiminta on suunnattu ensisijaisesti aikuisille ja eläkeläisille, mutta lapsetkin ovat tervetulleita. Laine on ottanut palstalle mukaan lapsenlapsensa, kun nämä ovat olleet hänellä hoidossa.

Anja Laihoa houkuttelee viljelyssä onnistuminen. Aina sato ei kuitenkaan onnistu, mutta onneksi ensi kesänä voi yrittää uudestaan.

Anja Laihoa houkuttelee viljelyssä onnistuminen. Aina sato ei kuitenkaan onnistu, mutta onneksi ensi kesänä voi yrittää uudestaan.

Toiminta ei lopu sadonkorjuuseen

Puutarharyhmä ei ainoastaan kitke ja kuoki. He tekevät myös retkiä lähiseudulle.

– Viime vuonna kävimme erään puutarharyhmän jäsenen siirtolapuutarhamökillä Talissa ja Hyötykasviyhdistyksessä Annalassa, Laiho kertoo.

Ryhmän toiminta ei lopu sadonkorjuuseen. Joukko tapaa myös talvella. Silloin he kokoontuvat kirkolle keskustelemaan luonnosta ja kasvillisuudesta.

Toimintaa ohjaa kaksi diakonia. Monelle diakoniasta tulee ensimmäisenä mieleen raha- ja ruokalahjoitusten jakelu. Diakonin työ on kuitenkin huomattavasti monipuolisempaa.

– Diakonia voi olla myös toiminnallista terapiaa. Miksi pitäisi viettää ihana kesä sisällä? Silja Hurttia tiivistää.

– Silja, sinulla on sana hallussa, diakoni Laiho nauraa.

Näissä seurakunnissa viljellään

  • Paavalin kirkon pihassa viljelylaatikossa kasvaa muun muassa tomaattia, ruohosipulia ja mansikkaa. Lisäksi on kesäkukkaistutuksia.
  • Lauttasaaren kirkon takapihalla on vapaaehtoisten kaupunkiviljelmiä.
  • Munkkivuoren kirkon tontilla vapaaehtoiset hoitavat puutarhapalstoja.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi