Kari Nurmi (vas.) ja Jyrki Kaukonen ovat huomanneet, ettei 26 vuoden ikäero ole kaveruuden este.
Kaverina kuntoutujalle
Kari ja Jyrki käyvät kahvilla, korjaavat autoa ja juttelevat tytöistä.
Kahvilan pöydän ääressä istuu kaksi miestä. Nuorempi heistä on tummansinisiin farkkuihin ja farkkupaitaan pukeutunut 24-vuotias Jyrki Kaukonen. Häntä vastapäätä istuu Kari Nurmi, 50, joka on ennen kahvilaan tuloaan käynyt läheisessä divarissa ostoksilla.
Jyrki on mielenterveyskuntoutuja, Kari hänen tukihenkilönsä. Useimmiten he tapaavat kahvilassa ja juttelevat Jyrkin mukaan "ihan perusjuttuja". Toisinaan he käyvät yhdessä kirpputorilla.
— Käytiin ostamassa sulle kirpputorilta kledjuja. Muistatko, silloin kun satoi räntää? Kari kysyy.
— Joo, mä ostin silloin sen paidan, Jyrki vastaa.
Miehet tapasivat toisensa ensimmäisen kerran viime syksynä. Kumpikaan ei muista missä.
— Käytiinkö me ekalla kerralla elokuvissa katsomassa se Tummien perhosten koti? Taisi olla niin, Kari miettii.
Ei tarvitse olla yksin
Kari Nurmi osallistui viime syksynä mielenterveyskuntoutujien tukihenkilökoulutukseen.
— Ihan omaksi iloksi ja ajankuluksi lähdin koulutukseen. Olen eläkkeellä ja eronnut muutama vuosi sitten. Omat lapset ovat jo aikuisia, joten minulla on aikaa tällaiseen toimintaan.
— Minulla ei ollut ennen kurssia ennakkoluuloja tai pelkoja mielenterveyspotilaita kohtaan. Ja jos jotain oli, niin kaikki ennakkoluulot kyllä karisivat viimeistään kurssilla, hän sanoo.
Vantaalla järjestetään taas tänä syksynä kurssi uusille tukihenkilöille.
— Tämänkaltaiselle toiminnalle on tarvetta. Avohoidossa olevien potilaiden määrä on kasvanut. Kun potilaalla on tukihenkilö, hänen ei tarvitse olla aivan yksin, Kari miettii.
Jyrki Kaukonen oli odottanut sopivan tukihenkilön löytymistä muutamia kuukausia. Tukihenkilökurssi oli vielä kesken, kun Kari ja Jyrki tapasivat ensimmäisen kerran. Siitä lähtien miehet ovat tavanneet keskimäärin kerran viikossa.
— Jos ei tavata joka viikko, niin ainakin soitetaan. Jyrkiä tulee tavattua useammin kuin omia aikuisia lapsia, Kari sanoo.
Poikien juttuja
Jyrki Kaukonen on koulutukseltaan automaatioasentaja. Toukokuun alussa hän sai työpaikan sähköalan yrityksestä, mutta työt loppuivat jo elokuun alussa. Jyrki toivoo saavansa vakituisen työn sähköalalta.
— Muitakin hommia olen valmis tekemään. Kun työt loppuivat, elämä on mennyt pyörimiseksi. Olen kotosalla, käyn päivisin puistossa ja istun tietokoneella, Jyrki kertoo.
Kari Nurmen mielestä yhteiskunta on kova paikka mielenterveyskuntoutujalle.
— Heillä on taloudellisesti hankalaa. Pysyvän jalansijan saaminen työelämään on vaikeaa, hän sanoo.
Jyrki on auttanut Karia tekemällä sähköhommia Karin iäkkäiden vanhempien kotona.
— Viimeksi asensin pistorasian, hän kertoo.
Viime aikoina Kari ja Jyrki ovat jutelleet autoista. Jyrki on vähän aikaa sitten hankkinut auton. Miehet ovat korjanneet sitä yhdessä Karin autotallissa.
— Minulla on Korsossa lämmin autotalli. Viimeksi vaihdoimme siellä Jyrkin autoon venttiilikopan tiivisteen. Luultavasti vietämme tulevaisuudessa enemmänkin aikaa autojen kanssa.
Mistä muusta miehet juttelevat kuin autoista? Hetken ajan on hiljaista.
— Naisista tietysti. Molemmilla on tullut ja mennyt tyttöystäviä. Niistä on juteltu, Kari vastaa.
Ja sitten molempia naurattaa.
Pipo ei saa kiristää
Kari ja Jyrki tekivät syksyllä sopimuksen, jonka mukaan tukihenkilötapaamiset jatkuivat kevääseen saakka. Sopimus on jo umpeutunut, mutta miehet ovat jatkaneet tapaamisia omin päin.
— Emme ole vielä tehneet uutta sopimusta. Kysyin Jyrkiltä keväällä, haluaako hän, että tapaamisia jatketaan. Jyrki halusi. Mikäs siinä, minä olen valmis sitoutumaan tähän edelleen, Kari sanoo.
Iso ikäerokaan ei ole este miesten väliselle kaveruudelle.
— Minulla on kokemusta siitä, minkälaista on elää nuoren miehen elämää. Olen itsekin ollut joskus nuori. Jyrki ehkä kuuntelee erilaista musiikkia ja pitää hieman erityylisistä elokuvista kuin minä, Kari pohtii.
"Jyrkiä tulee tavattua useammin kuin omia aikuisia lapsia."
Ennen eläkkeelle jäämistään Kari työskenteli autokoulunopettajana ja linja-autonkuljettajana. Hänen mielestään tukihenkilöltä ei vaadita mitään erityisosaamista. Riittää, että on tasavertaisena kaverina kuntoutujalle.
— Jos Jyrki kertoo jotain huolia tai murheita, niin yritän auttaa. Mikään hoitaja tai terapeutti en kuitenkaan ole, Kari sanoo.
— Ehkä tämä homma vaatii avaraa maailmankatsomusta. Ei ole hyväksi, jos pipo kiristää.
Rento ja tunnollinen
Vaikka tukihenkilökurssi päättyi, koulutuksessa mukana olleiden tapaamiset jatkuvat.
— Tapaamme kerran kuukaudessa muiden tukihenkilöiden kanssa. Paikalla on myös kaksi ohjaajaa. Juomme kahvit ja keskustelemme. Siellä voi vaihtaa kokemuksia tai puhua, jos jokin on jäänyt painamaan mieltä, Kari Nurmi kertoo.
Hän suosittelee tukihenkilötoimintaa ihmisille, joilla on aikaa.
— Tukihenkilönä toimiminen on antanut valtavasti. Olen saanut paljon uusia ystäviä ja mielekästä tekemistä itselleni. Aikaa tämä tietysti vaatii.
Jyrkin ja Karin kaveruus on kestänyt vajaan vuoden. Siinä ajassa ehtii oppia tuntemaan toisensa. Karin mielestä Jyrki on tunnollinen.
— Jos Jyrki ottaa jonkun homman itselleen, hän myös hoitaa sen. Jyrki on myös muuttunut tuttavuutemme aikana. Nykyisin hän on paljon puheliaampi kuin ennen, Kari sanoo.
Entä minkälainen Kari on? Pitkän miettimisen jälkeen Jyrki tiivistää vastauksen kahteen sanaan.
— No, rento.
Tueksi mielenterveys-kuntoutujalle
Tukihenkilötoiminnan peruskurssi pidetään keskiviikkoiltaisin 23.9.–25.11. klo 17.30–20 Tikkurilassa Vapaaehtoistalo Violassa, Orvokkirinne 4.
Ilmoittautumiset haastatteluun perjantaihin 4.9. mennessä Minna Pelkoselle p. 050 337 6490. Koulutus on kurssille hyväksytyille maksuton.
Kurssin ohjelma:
- 23.9. Tutustuminen, koulutukseen orientoituminen
- 30.9. Vapaaehtoistoiminta tutuksi
- 7.10. Hyvinvoiva mieli
- 14.10. Tunteet tukihenkilötoiminnassa, case-työskentely
- 21.10. Mielen sairaudet ja mielenterveyskuntoutuja tämän päivän yhteiskunnassa
- 28.10. Kohtaaminen, vuorovaikutus ja kuunteleminen
- 4.11. Henkisyys ja hengellisyys
- 11.11. Kriisit ja kriisissä olevan ihmisen tukeminen
- 18.11. Tukihenkilötyön arkea
25.11. Kurssin päätös, arviointi ja yhteenveto
Järjestäjät: Vantaan seurakunnat, Suomen Mielenterveysseura, Vantaan alueen Mielenterveysseura, Vantaan Mielenterveysyhdistys Hyvät Tuulet ja Vantaan kaupungin vapaaehtoistoiminnan tukiyksikkö Viola.
Jaa tämä artikkeli: