Kehottaisiko Jeesus äänestämään?
Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.
Matt. 22:21
Jeesus oli vallankumouksellinen, hän toi Jumalan valtakuntaa ihmisten keskuuteen. Jeesuksen seuraaminen on radikaalin rakkauden tie, rakkauden, joka ylittää inhimillisen yhteiskunnan säännöt.
Mutta väkivaltainen vapaustaistelija Jeesus ei ollut, eikä yhteiskunnanvastainen anarkisti — siitäkään huolimatta, että hänen kutsunsa seurata itseään sisälsi usein huiman haasteen jättää taakse kaiken, mikä on esteenä ja hidasteena tärkeimmälle asialle. ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.”
Fariseukset yrittivät jallittaa Jeesusta kompakysymyksellä: ”Onko oikein maksaa veroa keisarille vai ei?” Keisari edusti vihattua sortovaltaa, ja veronmaksun kielto taas olisi ollut avointa kapinaa. Jeesuksen vastaus lähinnä purki viisaasti kysymyksen ansan, mutta samalla se vihjaa: edes sortovalta ei ole ihmisen olennaisin vihollinen.
Tämän sunnuntain Vanhan testamentin lukukappaleiden mukaan maallinen valta on Jumalan antamaa. Se ei saa silti johtaa kohtalonomaiseen kritiikittömyyteen. Vanhan testamentin profeetat nousivat vähäväkisten polkemista vastaan. Kristityllä on yhä profeetallinen tehtävä nousta puolustamaan niitä, joilla ei ole ääntä eikä ihmisarvoisen elämän edellytyksiä.
Otsikon kysymykseen on mahdoton vastata. Silti joudumme ratkaisuissamme miettimään, miten parhaiten seuraisimme Jeesusta. Ratkaisumme poikkeavat vääjäämättä toisistaan.
Minä kehottaisin — siis äänestämään, ja muutenkin sitoutumaan kirkon ja yhteiskunnan rakentamiseen. Meillä on vastuu lähimmäisistä ja koko luomakunnasta.
Ensi sunnuntai on 24. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Kahden valtakunnan kansalaisena. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 75: 2–8, 10–11, 1. Aik. 29:10–12 tai Jer. 27:4–7, Fil. 3:17–4:1 tai Ap.t. 4:18–21 ja Matt. 22:15–22.
Jaa tämä artikkeli: