Petri Vikman saattaa napata digikuvan kellotornin kelloista ja ympärillä näkyvistä maisemista.
Kellotornissa töissä
Kirkonkellojen asennus- ja huoltotöitä tekevä Petri Vikman, 34, arvioi kiivenneensä noin sataan kellotorniin tai -tapuliin. Hän on käynyt kaikkien vantaalaisten kirkkojen kellotorneissa.
Tähän mennessä korkein työmaa Vikmanilla on ollut runsaan 85 metrin korkeuteen kohoavassa Turun tuomiokirkon kellotornissa. Sinne johtavat kierreportaat ovat kapeat ja askelmat epätavallisen korkeat.
Vikman tunnustaa, että kerran on pelottanut.
— Kiipesin tuulisena päivänä Helsingissä Munkkivuoren kirkon kellojen luo tornin ulkopuolisia avotikkaita pitkin. Kova tuuli tarttui minuun repäisemällä kiinni. Turvavaljaiden ansiosta mitään todellista putoamisvaaraa ei ollut, mutta avotikkaat loivat tilanteeseen oman tunnelmansa, hän kertoo.
Digikuvia kelloista ja maisemista
Petri Vikman tekee sähköurakoitsijana töitä muun muassa Euran seurakunnalle. Niissä tehtävissä hän joutui ensimmäisen kerran tekemisiin kirkonkellojen kanssa.
— Kun oma järki ei riittänyt, kysyin neuvoja kellomestari Antti Anialta, Vikman kertoo.
Hän pääsi Anian oppipojaksi ja työn jatkajaksi. Vikman matkustaa kirkonkellojen asennus- ja huoltotöiden perässä tarvittaessa mihin päin Suomea tahansa. Toistaiseksi hänen pisin työmatkansa on suuntautunut Pohjois-Savoon Vieremän kirkkoon.
— Tiedän lisäkseni kolme henkilöä, jotka tekevät tätä työtä. Mutta saattaa olla, että meitä on enemmänkin.
Vikman työskentelee kellojen parissa noin neljä tai viisi kuukautta vuodesta, pääsääntöisesti kesäaikaan. Loput työajasta kuluu arkisemmissa sähkötöissä Eurassa.
Uuteen Pyhän Laurin kappeliin Vikman on siirtänyt tulipalossa tuhoutuneen Kaivokselan kirkon vanhat kellot.
Torneissa ja tapuleissa tekemäänsä työtä Vikman dokumentoi digikameralla.
— Suunnilleen puolet kuvista on kelloista, loput tornien huipulta avautuvista maisemista. Hienot näköalat ovat työn etu, hän sanoo.
Kellot kertovat viestin
Kirkonkellojen korjaaja tarvitsee työssään sähköurakointioikeudet.
— Lisäksi on hyvä osata myös metalli-, puu- ja nahkatöitä. Olen ollut aina kiinnostunut käsillä tekemisestä ja väsännyt mukulasta asti kaikenlaista itse, Vikman sanoo.
Suomesta löytyy yhä kirkonkelloja, joita soitetaan perinteisesti narusta vetämällä.
— Olen nähnyt myös kellot, joita poljetaan hieman kuntopyörää muistuttavalla laitteella.
Useimmiten nykyajan kirkonkellot soivat sähköisen automatiikan avulla. Tyypillisesti kirkon tornissa soi kolme erikokoista kelloa, jotka voidaan ohjelmoida soimaan lukuisilla eri tavoilla.
Kellojen soitolla voidaan viestiä erilaisia asioita. Usein siunauskellojen soitto aloitetaan suurimmalla kellolla eli miesten kellolla, jos hautaan siunattavana on mies. Jos siunattavana on nainen, soitto aloitetaan niin kutsutulla naisten kellolla. Kellojen soitolla voidaan kertoa myös siunattavan henkilön ikä.
— Kellojen soitoissa ja niiden kertomissa viesteissä on kuitenkin paljon seurakuntakohtaisia eroja, Vikman sanoo.
"Täyden kympin työ"
Eurassa Kauttuan kylässä asuvan Vikmanin perheessä on viisi lasta. Toisinaan perhe lähtee isän työmatkoille mukaan. Silloin perheen asuntovaunu parkkeerataan leirintäalueelle. Isän lähtiessä töihin muu perhe jää viettämään lomaa.
Helsinkiin ja Vantaalle suuntautuneelle työreissulle Vikman tuli yksin. Hän kävi muutaman päivän aikana kolmessa eri kirkossa. Mukana tarvittavat työvälineet kulkevat pakettiautossa. Yleensä hän yöpyy pääkaupunkiin suuntautuvilla työmatkoillaan Vantaan seurakuntien Kuntokallion kurssikeskuksessa. Tällä kertaa majapaikka löytyi kuitenkin hostellista.
— Reissussa ollessani pyrin tekemään pidempiä työpäiviä. Jos työmatkoilla jää ylimääräistä aikaa, yritän käyttää sen tekemällä kirjanpitoa kannettavalla tietokoneella.
Vikman kertoo haaveilleensa sähkömiehen työstä niin kauan kuin hän muistaa. Omien sanojensa mukaan hänellä on "täyden kympin työ".
— En osaa unelmoida hienommasta ammatista, Vikman sanoo.
"Olen nähnyt myös kellot, joita poljetaan hieman kuntopyörää muistuttavalla laitteella."
Jaa tämä artikkeli: