Keräilykohteena kadut
Tällainen on siis Kaunismäenkuja. Tuskin satametrinen asuntokadun pätkä Maununnevalla on tuikitavallinen ja arkinen.
Mutta Mikko Alholle, 47, se on juuri nyt maailmannapa ja täynnä kiinnostavia yksityiskohtia, kuten kääpiä, linnunpönttöjä ja aution oloista puhelinlaitostaloa. Hän kerää Helsingin katuja aakkosjärjestyksessä puhelinluettelon karttahakemiston mukaan – ja nyt on tämän vuoro.
Harrastus on kestänyt jo yli 15 vuotta, ja saman verran mennee ennen kuin yli neljän tuhannen kadun koitos päättyy Malmin Örskintielle. Kaikki alkoi, kun hän katsoi huvikseen karttahakemiston ensimmäisen nimen.
– Se oli Aadolfinkatu. Asuin aika lähellä sitä ja lähdin vilkaisemaan, miten katu oikein meneekään. Se jatkui ja jatkui, kiemurteli, vei mennessään. Sitten oli ihan pakko katsoa aakkosten seuraava katu, nuorekas mies kertoo yhä alkuinnostusta välittäen.
Katukeräily käy siten, että Alho matkustaa julkisilla paikalle ja kävelee kadun koko mitaltaan. Sää tai vuodenaika ei ole este. Oleellista olisi olla vapaa suorittamisesta ja odotuksista.
Harrastus on elävöittänyt tapaa kokea paikkoja ylipäätään, Alho huomauttaa. Hänestä ihminen on ”raikkaimmillaan”, kun löytää inspiroivan vinkkelin ympäristöön. Luettuaan pyhiinvaelluksen teoriasta ja käytännöstä hän ei ole välttynyt huomaamasta yhtäläisyyksiä katukeräilyyn.
– Jos pyhyyden tai Jumalan kohtaaminen vaatii avautumista omista ympyröistään, niin eiköhän tässä ole yksi mahdollisuus tehdä sitä, hän miettii.
Suurin osa kaduista sijaitsee lähiöissä, ja Alho pitää niistä. Ne ovat keskimäärin vähempivilskeisiä, mikä avittaa hiljentymistä.
Helsinki on hänelle vahvasti verkosto, ei niinkään isojen väylien jakama joukko sektoreita.
Artjärvellä ja Heinolassa varttunut Alho kiinnitti jo lapsena huomiota kulkureitteihinsä. Eräs metsän läpi vievä oikopolku oli hänestä äärimmäisen kiehtova ja tuli myös uniin.
Vahtimestarina toimiva mies oli aiemmin vuosia töissä postissa, eli pohti sitäkin kautta paljon osoitteita. Kirjasarja Helsingin kadunnimet 1–3 on hänen suosikkinsa, koska se paljastaa nimistön taustaa.
Historiallinen kerrostuksellisuus on hänestä oleellista säilyttää aluetta uusittaessakin.
– Se, että paikalla voi nähdä olevan historiaa, tuo automaattisesti juhlavamman suhtautumisen siihen. Tämä pätee kaikkiin, myös nuoriin ja karskeimpaankin kaveriin.
Alho on ollut mukana opastamassa Kallion kulttuuriverkoston kävelyfestivaaleja. Taannoin kuljettiin Kallion kaupunginosan kimurantit rajat. Takaperin kävelyä, ikivanhaa kiinalaista harjoitetta, on sitäkin kokeiltu.
Katukeräilijä rohkaisee jokaista avaamaan jollain tavalla omaa suhdettaan lähiseutuunsa.
– Tutkimusten mukaan ihmiselle tekee hyvää vaihdella päivittäismatkojensa reittejä. Palaset loksahtelevat eri tavalla paikalleen. Se virkistää taatusti.
Seuraukset voivat olla muutenkin odottamattomia. Ei arvannut Alhokaan Jollaksen Hepokalliontietä hakiessaan, että opasapua tarjonneen neitokaisen kanssa roihahtaisi rakkaus.
P.S. Asun Kalliossa kerrostalossa. Lähden mielelläni kulkemaan ulos, koska meillä ei ole omaa pihaa. Ehdotan malttia fundamentalismin sijaan. Erilaiset äärikannat ovat merkki epävarmuudesta oman asian suhteen. Kummastelen vähän kaikkea. Yhteiskuntaa, elämää ja itseäni.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström keräilee Helsingin katuja
Hyvä elämäSanna Hellström aloitti a-kirjaimella alkavista kaduista ja on päässyt nyt e:llä alkaviin.