Kerjäläisten kuningas
Jeesus ei ole mikään ”herra”, vaan Kerjäläisten Kuningas vailla valtakuntaa ja voimaa. Hän ratsastaa Jerusalemiin naurettavalla aasinvarsalla. Hän ei tapaa mahtimiehiä eikä tavoittele niin sanottujen tärkeiden ihmisten seuraa. Hän syö päivällistä lainrikkojan kanssa ja sallii prostituoidun pestä jalkansa. Hän valitsee oppilaikseen ja lähimmikseen joukon köyhiä kalastajia.
Halusiko Jeesus ruveta uskonnonperustajaksi? Ainakaan Hän ei etsinyt valtaa eikä käyttänyt sitä silloinkaan, kun Hänellä olisi ollut tilaisuus. Hän ei astunut alas ristiltä, mutta paransi miekalla silvotun vartijan korvan. Hänen silmänsä näkee toisen ihmisen kärsimyksen ja usein hän puuttuu siihen. Itsensä Hän antoi uhriksi toisten puolesta.
Me Hänen seuraajansa toivoisimme usein niin kovasti, että Hän näyttäisi voimansa. Voittoisa teologia soisi Hänen kulkevan paraatissa, jakaen käsistään näkyviä tuomioita ja pelastuksen mitaleita.
Mutta vallanpitäjien edessä Hän vaikenee.
Jaa tämä artikkeli: