Vuonna 1931 syntyneelle kanadalaiselle Alice Munrolle on myönnetty lukuisia kirjallisuuspalkintoja.
Kertojamestari verryttelee
Alice Munro: Liian paljon onnea. Tammi 2010.
Alice Munron kertomuskokoelmassa Liian paljon onnea on kymmenen pitkää novellia, joissa kuvataan erilaisia ihmiskohtaloita. Kaikille kertomuksille on yhteistä se, että ihmisten elämänhallinta pettää ja tapahtuu käänteitä, joita he eivät ennakoi eivätkä tiedosta. Henkilöt ovat ajopuita elämän koskessa, sekä ne, jotka modernisti jahkailevat ihmissuhteitaan jahkailemasta päästyään, että ne, jotka vain ajautuvat mukana.
Ihminen yrittää hallita elämäänsä, mutta usein se jää yritykseksi. Mutkikkaitten tapahtumaketjujen seurauksena esimerkiksi hyvän perheen älykköpoika karkaa kotoaan ja ryhtyy elämäntapahipiksi. Perhe tapaa hänet monen kymmenen vuoden kuluttua hampaattomana purkutalossa, jossa hän koettaa auttaa vielä huono-osaisempia. Tai leski selviytyy murhaajan käsistä keksimällä uskomattoman tarinan. Murhaaja puolestaan ei tiedosta motiivejaan, jotka lukijalle näkyvät alitajunnan kerroksena pinnan alla.
Alice Munro on kertomisen virtuoosi. Novellien kertojat vaihtelevat vanhuksista nuoriin, sukupuolesta toiseen. Vanhuus on läpäisevä tekijä kaikissa tarinoissa: elämänodotukset ja pettymykset, ihmisen hämmästys ajan nopean kulun vuoksi. Kanada elää myös vahvasti näissä kertomuksissa, joissa maisemat ja ilmapiiri, ihmisten tavat ja tyypillisyydet ovat hiukan eri asteikolla kuin amerikkalaisessa kerronnassa.
Jaa tämä artikkeli: