Aida on eläkkeellä olevan sairaanhoitajan Marja Leena Virtasen esikoisteos.
Keski-iän kasvuvaiheet
Marja Leena Virtanen: Aida. Tammi 2010.
Irene on hyvin toimeentuleva keski-ikäinen lääkärinrouva, joka joutuu yhtäkkiä elämän pyöritykseen. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyy moniongelmaisena keskosena. Oma äiti alkaa tehdä vanhustentalossa kuolemaa. Nuorempi tytär tulee kaapista naiskumppaninsa kanssa.
Kaiken pohjalla on Irenen huono äitisuhde. Lapsuus on ollut kova, eikä äiti ole välittänyt tyttärestään. Vanhana äiti on hankala, kiukkuinen ja tyytymätön. Irene koettaa käyttäytyä — samoin kuin suhteessa tytärtensä elämänvalintoihin ja vaikeuksiin — tilaa antavana, kypsänä ja luotettavana apuna, mutta hänen omat tunteensa pursuavat pinnalle psykosomaattisina oireina ja vaikeina tuskatiloina. Hän ei enää tunne itseään.
Aida-tyttö on erikoinen lapsi, josta tulee suvun elämän keskipiste ja vedenjakaja. Marja Leena Virtanen kuvaa epäsovinnaisesti ja vailla sääliä vammaisen lapsen kehitystä ja sen vaikutusta muihin. Alkuun torjuva isoisä rakastuu Aidaan kuten koko muu suku. Lapsen omalaatuisuudesta tulee kallisarvoinen, vaikkakin tuskaa ja huolta tuottava, vaalittava aarre.
Irene käy läpi monta kipeää kasvuvaihetta. Mikään ei pääty ruusuisesti, eikä elämä selkene helpoksi, mutta omien rajojen veto, oman syvemmän itsen etsintä tuottaa hitaita tuloksia. Avioliitto käy kriisissä, syrjähyppyjäkin tapahtuu. Elämä jatkuu yllättävilläkin tavoilla.
Virtasen henkilöhahmot ovat hyvin uskottavia. Dialogi sujuu herkullisen hyvin. Aistillinen kerronta kuvaa poikkeuksellisen kauniisti ikääntyvän avioparin seksuaalisuutta. Tässä romaanissa on elämänmaku.
Jaa tämä artikkeli: