Keskity, pysähdy
Paasto on asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen. Hyvästä kirjasta voi olla siihen apua.
Päästä irti itsestäsi
Mestari Eckhart: Sielun syvyys.
Basam Books 2009.
Mestari Eckhart (1260–1328) oli saksalainen dominikaaniveli, jota pidetään yhtenä kristikunnan suurimmista ja omaperäisimmistä mystikoista — olkoonkin, että katolinen kirkko arvioi 1300-luvulla osan hänen kirjoituksistaan harhaoppisiksi. Suomeksi Eckhartia ei ole aiemmin ollut tarjolla, joten tämän opetuspuheita ja saarnoja sisältävän kirjan kokoaminen on suomentaja Kai Pihlajamaalta ja Basam Books kustantamolta hieno teko.
"Katso tarkasti sisimpääsi, ja kun löydät itsesi, päästä siitä irti", kirjoittaa Eckhart. Se, joka ei ota etäisyyttä itseensä, ei löydä rauhaa. Hengellisessä kilvoittelussa olennaista on kuuliaisuus ja luopuminen — itse asiassa kuuliaisuus on myös luopumista, oman tahdon sivuuttamista. Kuuliainen ei tahdo itselleen mitään, joten Jumala tahtoo hänelle. Mikään teko ei ole arvollinen ilman kuuliaisuutta.
Moni suorittaa uskoaan paastoamalla tai muilla ulkonaisilla katumuksen teoilla. Eckhartin mielestä todellisessa katumuksessa on kuitenkin kyse Jumalaa kohti kääntymisestä ja Jumalan kaipaamisesta, Jumalaa kohti kääntyvä kun kääntyy samalla pois synnistä.
"Tekomme eivät sinänsä ole Jumalalle tärkeitä, mutta niiden taustalla vaikuttava henki ja mieli sitäkin enemmän", Eckhart kirjoittaa. Tekemisen ja suorittamisen sijasta huomio tulisikin kiinnittää olemiseen: jos olet hyvä, myös tekosi ovat hyviä.
Kilvoittelijan ei pitäisi takertua mihinkään menetelmään, sillä Jumala ei ole missään menetelmässä. On turha kuvitella, että Jumalan saavuttaa paremmin keskittymällä sisäisyyteensä ja harjoittamalla hartautta kuin arkisissa askareissa. Jumala ei kaipaa temppuja, hän haluaa olla Jumala.
Niin omaan ruumiiseen kuin läheisiin ihmisiin tai maalliseen hyvään tulisi Eckhartin mukaan suhtautua niin kuin ne olisivat lainassa, ja vain Jumalan omistamista tulisi tavoitella. Mitä vähemmän ihminen tavoittelee luotuja asioita, sitä enemmän Jumala tarjoaa hänelle itseään. Vastaavasti se, joka etsii jotain itselleen, ei löydä Jumalaa. Eckhart huomauttaa, että Jumalaa ei voi rakastaa kuin lehmää, hänestä saatavan hyödyn vuoksi, on hyöty sitten ulkoista rikkautta tai sisäistä lohdutusta.
Eckhartilla on myös lohdutuksen sana niille, jotka kokevat Jumalan seuraamisen itselleen vaikeaksi: vaikka itse tuntisi olevansa kaukana Jumalasta, Jumala on kuitenkin lähellä.
Luovu turhasta haluamisesta
Patriarkka Bartolomeos: Mysteerin kohtaaminen. Ortodoksinen usko nykymaailmassa. Maahenki 2009.
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos etsii ortodoksisesta uskosta ja askeettisesta perinteestä vastauksia nykyajan maailmanlaajuisiin ongelmiin, kuten ekologisiin uhkiin, köyhyyteen, rasismiin ja uskonnolliseen fanatismiin. Ja myös löytää niitä.
Hengellinen kilvoittelu ei ole mikään yksityisasia tai yksilösuoritus, vaan Jumala-suhteen lisäksi siinä on aina kyse myös suhteesta lähimmäisiin ja koko luomakuntaan. Bartolomeoksen mielestä nykyihmisen suhteista luontoon ja lähimmäisiin puuttuu uhrautumisen ulottuvuus. Kuitenkaan maailma ei muutu, elleivät ihmiset ole valmiita tekemään suuria ja kipeitäkin uhrauksia omasta elämäntyylistään.
Askeesissa on kyse itsehillinnästä ja niukkuuteen tyytymisestä. Se on vapaaehtoista itsensä rajoittamista ja luopumista turhasta haluamisesta. Samalla se myös vapauttaa keskittymään olennaiseen. Askeesiin kuuluva paastoaminen onkin eräänlainen vapautusliike. Paastoaja vapautuu haluamisesta ja keskittyy omien tarpeidensa sijasta toisten tarpeisiin. Se pakottaa myös näkemään oman elämäntavan kestämättömyyden ja sen seuraukset.
"Paastoaminen ei merkitse maailman kieltämistä, vaan sen syleilemistä — se merkitsee maailman tarkastelemista toisesta, erilaisesta, mystisestä tai sakramentaalisesta näkökulmasta", kirjoittaa Bartolomeos.
Rukouskaan ei ole vain oman Jumala-suhteen hoitamista, yksityistä keskustelua. Bartolomeoksen mukaan rukous on ensisijaisesti toisista ja koko maailmasta huolehtimista: katsomista ulospäin itseensä keskittymisen sijaan.
Kokeile kymmentä minuuttia
Peter Halldorf: Pyhän tuoksu.
Kirjapaja 2009.
Ruotsalainen teologi ja kirjailija Peter Halldorf ammentaa jakamattoman kirkon rikkaasta perinnöstä. Hän pysähtyy ikonien eteen, idän kirkon luostareihin ja pyhimysten elämäntarinoiden äärelle ja pohtii niiden kautta hengellistä matkaa: Kristuksen seuraamista ja ihmisen kirkastumista Jumalan kuvana.
Askeesi eli hengellinen harjoitus on Halldorfin mukaan harjoitusta rakkauden tarkkaavaisuudessa: sielun vapauttamista ylipainosta ja paatuneen sydämen pehmittämistä. "Ilman askeesia ihmisestä tulee irvokas pilakuva itsestään. Synti kutistaa hänet pelkäksi yksilöksi, hän kääntää katseensa itseensä", Halldorf kirjoittaa.
Itsetuntemus ja Jumalan tuntemus ovat kytköksissä toisiinsa, onhan ihminen Jumalan kuva. Kun kohtaa totuuden omasta itsestään, oman puutteellisuutensa, on tiellä Jumalan kohtaamiseen. Yksi sillä tiellä odottavista löydöistä on tuomitsemattomuuden hyve, Halldorfin mielestä ainoa todellinen kristillinen hyve.
Halldorf pohtii myös sitä, millainen voisi olla nykykristityn arkipäivänsääntö, rytmi, jossa olisi tilaa myös hengelliselle elämälle. Hän ehdottaa pientä mittaa, kymmentä minuuttia päivässä, varattavaksi rukoukselle tai hengelliselle lukemiselle. Pienikin on paljon, kun se toistuu joka päivä, vuodesta toiseen.
Käännä kasvosi aurinkoon
Johanna ja Juha Tanska: Silitä
kissaa. Hengellisiä harjoituksia
hengästyneille. Kirjapaja 2010.
Pappispariskunta Johanna ja Juha Tanskan kirja näyttää, ettei hengellisen elämän hoitamisen, rukouksen ja mietiskelyn tarvitse olla vaikeaa, totista ja juhlavaa. Tilaisuuksia pieniin pysähtymisiin on jokaisen arjessa ja lähiympäristössä yllin kyllin.
Hengellisissä harjoituksissa on kyse siitä, että on avoin maailmalle ja Jumalan läsnäololle. Jumala on kohdattavissa nyt-hetkessä. "Et voi kohdata Jumalaa missään, missä et itse ole, etkä missään, mitä ei ole olemassakaan. Mutta tässä ja nyt voit", Tanskat kirjoittavat.
Kiireen ja tehokkuusvaatimusten ahdistamalle kirja on lohdullista luettavaa. Kohtuullisuuden hyve pätee myös hengellisessä elämässä: paidan silitys, virren hyräily, hartioiden rentouttaminen tai kynttilän sytyttäminen riittää.
Jaa tämä artikkeli: