Kestävä tunnusmerkki
Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita. Joh. 8:31–32
Seisomme perheeni kanssa lipputangon juurella. On itsenäisyyspäivän varhainen aamu ja lipunnoston aika. Seuraamme, miten sinivalkoinen lippu kohoaa tankoon. Tummansinisessä, juhlallisessa hetkessä katselemme yhdessä lastemme kanssa lippua ja siinä olevaa ristiä. Miksi meillä suomalaisilla on tällainen lippu?
Tänäkin itsenäisyyspäivänä Suomen liput liehuvat pihoilla ja katujen varsilla. Ne kertovat, että Suomi on itsenäinen ja vapaa maa. Meillä on lippu, jollaista ei ole yhdelläkään toisella kansakunnalla. Siniristilipun kauneudesta voi olla ylpeä maailmalla liikkuessa.
Risti lipussa on erityinen tunnus. Se kertoo, että me olemme kristitty maa. Kristinusko on ollut väkevä voima kansamme historiassa. Siihen on turvauduttu vuosisatojen saatossa nälän, vihan ja vainon aikoina. Nykyajan monikulttuurisessa maailmassa se on edelleen kestävä tunnusmerkki. Risti tunnetaan ja tiedetään kaikkialla, missä liikummekin. Joskus se herättää ystävällisyyttä, joskus vieroksuntaa.
Kristityille risti kertoo Jumalan rakkaudesta. Elämän uuvuttaman ihmisen voimavarat saattavat olla joskus niin vähissä, että hän on voimaton jatkamaan eteenpäin. Sellaiselle kulkijalle Jeesus puhuu vapaudesta, jonka vain hän voi antaa. Tavalla tai toisella olemme kaikki tällaisia kulkijoita elämän taipaleella. Ristin sanomassa on totuus, joka koskettaa meitä jokaista. Se tekee meidät sisäisesti vapaiksi. Se kertoo Jumalan armosta ja lohdutuksesta, jonka ihmiskunta on saanut Kristuksen kautta.
Ensi sunnuntai on itsenäisyyspäivä. Sen aihe on Kiitos isänmaasta. Alttarilla on valkoinen liina ja neljä kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 96:1–9 tai Ps. 121, 5. Moos. 8:10–17 tai Saarn. 9:13–18, Jaak. 3:13–18 tai Ap. t. 17:24–30 ja Joh. 8:31–36 tai Matt. 20:25–28.
Jaa tämä artikkeli: