Pertti Pylkkänen tekee taidetta muun muassa pahviputkista ja napeista
Kierrätystaidetta
Pertti Pylkkäsen töissä yhdistyvät kiinnostus luonnonsuojeluun ja taiteen tekemiseen.
Pertti Pylkkänen, 70, muistaa ihmetelleensä jo 5-vuotiaana, miten ihmiset saattoivat roskata luontoa. Eihän Luojan luomaa saa sotkea.
Pertti uskoo, että pula-aikana eletty lapsuus on vaikuttanut siihen, että hän käyttää teoksissaan kierrätettyjä materiaaleja. Lapsuudesta on jäänyt mieleen, kuinka äiti ompeli Amerikan isosedän villakangaspuserosta takit Pertille ja hänen kaksoisveljelleen.
Pertti muistaa senkin, kun veljekset kerran kevätaikaan koristelivat koivunoksia kotona värjätyillä kananhöyhenillä ja myivät ne sitten. Niin saatiin ruokarahaa.
Luonnonsuojelu ja taiteen tekeminen ovat olleet osa Pertin elämää lapsesta saakka. Hän pääsi 13-vuotiaana erikoisluvalla työväenopiston kuvanveistopiiriin. Työskennellessään Ruotsissa auton osia valmistavassa tehtaassa hän suunnitteli salaa työn ohessa kankaita. Kun hän jäi eläkkeelle Vuosaaren seurakunnan suntio-vahtimestarin tehtävästä, tarve taiteen tekemiseen nousi toden teolla pintaan.
– Taiteen tekeminen on minulle henki ja elämä, hän sanoo.
Värit ja muodot ovat Pertille tärkeitä. Hän on tehnyt kollaaseja kangastilkuista ja aikakauslehdistä saksituista leikkeistä.
Viime syksynä Pertti innostui käyttämään töidensä materiaalina erivärisiä nappeja, jotka hän kiinnitti pyöreisiin vanerilevyihin. Näin syntyneet taulut edustavat ”napismia”, kuten mies itse ilmoittaa pilke silmäkulmassaan.
Pertti kertoo innostuneensa napeista jo pienenä. Kun muilla pikkupojilla oli usein taskussa kivi tai korkki, hänen taskussaan kulki nappeja.
Kierrätystaidetta syntyy Pertin ja hänen vaimonsa Länsimäen-kodin makuuhuoneateljeessa iltapuhteina, joskus öisinkin, jos uni ei tule silmään.
Lisäksi Pertti käy tekemässä keramiikkaa, kutomassa kangaspuilla ja ompeluryhmässä. Viimeksi mainittuun hänet pyysi mukaan ompeluryhmän vetäjä.
– Vastasin, että älä unta näe. Hän sai kuitenkin houkuteltua minut mukaan, ja jäin koukkuun. Kun aluksi innostuin huristelemaan ompelukoneella, ohjaaja neuvoi, ettei ompelukoneella ajeta kuin Toyotalla.
Luonnon ja lähiympäristön roskaaminen harmittaa Perttiä yhä samalla tavalla kuin pienenä poikana. Roskat kuuluvat roskikseen. Jätteiden lajittelun pitäisi olla itsestään selvää ja jätteiden kierrätyspisteitä tulisi olla nykyistä enemmän.
– Kerran sienestämässä ollessani törmäsin sohvaan, joka oli jätetty metsään. Ei sellainen vetele. Meidän täytyy toimia luonnon hyväksi ja olla esimerkkinä jälkipolville. Luonto on tarkoitettu iloksi ja kauneudeksi meille kaikille.
Seuraavaksi Pertti aikoo tehdä suuren taulun, johon hän tarvitsee paljon cd-levyjä. Teoksen nimeksi tulee Vaiennut ääni. Hänen mielessään on idea sitäkin suuremmasta taideteoksesta, johon tarvitaan vessanpönttöjä yhtä paljon kuin on kansanedustajia.
– Teoksen nimeksi tulee Päättynyt täysistunto.
Jaa tämä artikkeli: