Puutarhurin harmittava kiusankappale on hortoilijan toivottu herkku. Vuohenputkea ja voikukkaa esittelivät hortoilukurssilaisille Raija Kivinen (kolmas vasemmalta) ja Jouko Isometsä. Kuva: Esko Jämsä
Kiinnostus villivihanneksiin lisääntyy
Kymmenkunta aloittelevaa hortoilijaa opettelee tunnistamaan joutomaan herkkutiskin tarjontaa.
Tuolla kurkkaa parsan kaltainen maitohorsma, täällä puskee ravitseva nokkonen. Kuinka hyvälle tuoksuukaan vasta auennut vuohenputki! Innostus tarttuu retkellä mukana oleviin, ja toinen vetäjistä Jouko Isometsä myhäilee tyytyväisyyttään.
”Villivihannekset ovat kotimaista superruokaa, jonka käytöstä olemme olleet pitkään vieraantuneita. Elias Lönnrot keräsi tietoa kasveista ja valisti, mitä syödä katovuosien aikana. Hänen jälkeensä tietämys on kuihtunut”, kertoo Isometsä.
Tuore kiinnostus lähiruokaan ja ruuan terveysvaikutuksiin on nyt herättänyt myös uusien ihmisten uteliaisuuden villivihanneksiin. Isometsän ja hänen puolisonsa Raija Kivisen ohjaamat villivihannesten poimintaretket ovat tänä keväänä täyttyneet hetkessä.
Isometsä tutustui villivihanneksien käyttöön työhönsä liittyneessä matkailuhankkeessa Kreetalla. Hän vaikuttui kreetalaisten innosta kerätä villivihanneksia, joita he kutsuvat yleisnimellä horta. Vuoristokyläläiset tuntevat kymmeniä kasveja ja reseptejä, joita jo heidän isovanhempansa olivat käyttäneet.
”Oli outoa vastata kyselyihin, että kyllä meilläkin on villivihanneksia, mutta ihmiset eivät kerää niitä. Syntyi tunne, että tälle on tehtävä jotakin. On hienoa, että voin tehdä tätä työtä yhdessä puolisoni kanssa”, kertoo Isometsä.
Muutamalla kasvilla
pääsee alkuun
Villivihannesten käytön voi aloittaa tunnetuista, rikkaruohoinakin pidetyistä kasveista. Jo pienellä määrällä hortaa tavallistenkin ruokien ravintoarvot paranevat ja uudet maut tulevat esiin.
Sileälaitaisesta voikukasta voi tehdä edullisempaa ja terveellisempää pestoa kuin basilikasta. Nokkonen on pinaattia huomattavasti terveellisempi lettutaikinassa. Siankärsämö maustaa jauheliharuuan ja riistan uudella herkullisella tavalla.
Kurssille tullaan paitsi opettelemaan syötäviä kasveja, myös hakemaan sitä viimeistä sysäystä, jota tarvitaan uuden asian aloittamiseen.
”Olen ollut kiinnostunut villivihanneksista niiden terveellisyyden takia, mutta arastellut niiden käyttöä. Nyt aion kokeilla. Käytän paljon rucolaa, mutta nyt vaihdan sen voikukan lehtiin”, kertoo hortoilukurssin osallistuja Elina Koskinen.
Villivihannesten
käytöstä arkipäivää
Isometsä näkee hortoilun tulevaisuuden valoisana.
”Haluaisimme, että Espoon puistoihin jätettäisiin keräämisalueita, joita ei myrkytetä. Puistokummien lailla voisi toimia myös hortaneuvojia, jotka opastavat keruuseen.”
Ja kirjastoautossa kulkisi hortoiluneuvoja. Espoo voisi tulla jopa maailmalla tunnetuksi siitä, että täällä ihmiset syövät suoraan puistosta, räväyttää Isometsä leikkisästi mutta myös tosissaan.
Syö villivihannekset nuorina
Villivihannekset ovat parhaimmillaan aivan nuorina. Suurempikokoisina ja varsinkin kukittuaan ne muuttuvat kitkeriksi ja kuituisiksi.
Poimi vain varmasti tunnistamiasi kasveja.
Ennen ruuanvalmistusta huuhtele villivihannekset kylmällä vedellä. Käytä horta mahdollisimman pian, ellet säilö sitä kuivaamalla tai pakastamalla.
Villivihanneksia löytää niityiltä, hakkuuaukeilta ja metsien laitamilta. Niiden keräily kuuluu jokamiehen oikeuksien piiriin. Teistä kannattaa pysyä 50–100 metrin etäisyydellä ja teollisuusalueet kiertää. Hortaa voi kerätä omalta pihalta. Sitä ajatellen kannattaa vaihtaa bensakäyttöinen ruohonleikkuri sähköiseen tai käsikäyttöiseen.
Lisätietoja:
Raija Kivinen: Villiinny villivihanneksiin. Lasten keskus 2006.
Raija Kivinen ja Jouko Isometsä: Hulluna hortaan (julkaistaan kesäkuussa 2012).
Hortareseptikilpailun voittajaohje:
Sitruunaiset hortapotut
1 kg (uusia) perunoita
2 (–4) kananmunaa
25–50 g voita
1 tl suolaa
1 (–2) sitruunan mehu
nippu kesäsipulia varsineen tai salaatti- tai kevätsipulia
5 dl tuoretta nokkosta (tai 2,5 dl pakastettua tai 1 dl kuivattua nokkosta)
tilkka oliiviöljyä
Keitä pestyt ja tarvittaessa kuoritut perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä tai höyryssä. Leikkaa ne lohkoiksi. Keitä kananmunat melko koviksi ja jäähdytä. Kuori ja lohko. Yhdistä perunat ja munat kulhoon, lisää voi ja mausta suolalla ja vastapuristetulla sitruunamehulla. Sekoita kevyesti nostellen.
Hienonna sipulit ja nokkoset, ja kuullota ne oliiviöljytilkassa pannulla. Lisää seos varovasti muiden ainesten joukkoon. Tarjoa kalan tai tuoreiden vihannesten kera. Hortapotut maistuvat lämpiminä, haaleina ja kylminä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Onnellisuus ja ruoka kasvavat keväisessä luonnossa
Hyvä elämäTietokirjailija Raija Kivimetsä oppi jo lapsena hyödyntämään luonnon antimia. Hortoilijan seuraavassa kirjassa tehdään raakakakkuja.