Kiireettömyyttä kelanauhoilta
Muistatko koskettavan kauniit Kanttorinpoika Maxin, Annabellan ja Mimosaneidon? Laulujen tekijä, vuonna 1975 kuollut Pekka Streng on Suomi-rockin ehkä myyttisin hahmo.
26-vuotiaana kuollut Streng ehti julkaista vain kaksi albumia. Molemmat saivat jo omana aikanaan klassikon aseman.
Tasavallan presidentti -yhtyeen kanssa tehty Magneettimiehen kuolema sisälsi melko synkkäsävyisiä ja alastomia kappaleita, joista tunnetuin on Sisältäni portin löysin. Seuraava albumi Kesämaa oli lämmin lastenlauluista ja saduista aiheitaan ammentava progressiivinen rocklevy.
Streng ehti vielä valmistella kolmatta albumia, mutta syöpä vei voimat. Jo vuosia on kuitenkin ollut tiedossa, että jälkeen jääneet demoversiot ovat tallella ja että myös vanhempaa, ennen julkaisematonta materiaalia löytyisi. Näistä aineksista on nyt tehty albumi Unen maa (EMI 2009).
Uuden levyn lauluissa on Strengille ominaista lapsen puhtauteen pyrkivää sadunomaisuutta, johon sekoittuu myös vakavampia sävyjä. Strengin ääni on kaivettu esiin yksikanavaisilta magnetofoninauhoilta. Laulumelodioita tukevat tuottaja Jukka Hakokönkään sovitukset ja Olympia-orkesteri. Onneksi levylle on jätetty myös pelkkää kitaralla itseään säestävää taiteilijaa.
Lopputulos on arvokas kulttuuriteko. Unen maa osoittaa, miten taitavasti Streng loihti kappaleisiinsa naivismia, maagisuutta ja viisautta. Menninkäisten, keijukaisten, kukkien ja hyönteisten ihmemaassa on myös vähemmän kiirettä kuin nykyajassa.
Omassa elämässään Streng tavoitteli vaihtoehtoisuutta ja luonnonmukaisuutta, ja ne olivat myös progressiivisen musiikin perusaineksia. Eikä laulaja, joka kertoo Sammakko Simistä, Suruperhosesta, Luumupuupojasta ja Topi Jäppisen kodista voi kai olla kovin väärässä.
Jaa tämä artikkeli: