Kiitollinen
Kiitollinen ihminen tunnistaa, että on toinen ja että tämä toinen on tehnyt hänelle hyvää. Hän, jolle hyvää on tehty, on ollut riittävän nöyrä ottaakseen hyvän vastaan. Hänen katseensa suuntautuu itsestä pois – iloisesti ylöspäin toista kohti. Lapsi katsoo aikuista luottavasti ylöspäin.
Kiitollisella on omanaan sekä vastaanotettu hyvä että suhde hyväntekijään. Se, että vastaanotetusta hyvästä on tullut hänen omaisuuttaan, tekee hänestä myös itsenäisen ja vapaan. Hyvä on annettu hänen nautinnokseen. Nauttiminen ei sulje pois iloista kiitollisuutta hyvän tekijää kohtaan.
Kiitollinen tunnistaa, että ihmisten välisissä suhteissa välittyy hyvää. Hän on luopunut asemastaan keskuksena, jolle kaikki hyvä itsestään selvästi kuuluu. Hänen hyvänsä ei ole oikeus vaan iloa tuottava lahja. Hän on sekä vapaa että riippuvainen toisista – hänellä on asema yhteisössä.
Raamatun varhaiset lukijat hämmästyivät: Jumala ilmenee meille kolmena, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välisenä suhteiden verkostona, jossa kukin persoona kannattelee toista. Persoonat kannattelevat toisiaan vapaaehtoisesti, rakkaudesta. He elävät toistensa rakkaudesta ja ilosta.
Kolminaisuus on kaikkien yhteisöjen äiti, perheen, yhteiskunnan ja kansakuntien. Elämä on vastaanottamista ja antamista. Kukaan ei riitä yksikseen vaan tarvitsee muita. Omasta hyvästä jakaminen on rakkautta. Siinä ei ole väkivaltaa eikä alistamista, vaan iloa, hyväksymistä, vapautta ja yhteyttä. Kiitollisuus on rakkauden lahja.
Jaa tämä artikkeli: