Kiitollisin mielin
Ensi sunnuntai on 15. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Kiitollisuus. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 65:2–6 tai Ps. 136:1–9,25–26, Neh. 8:5–10, 1. Tess. 5:16–24, Matt. 11–25–30.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
Matt. 11:28
Tulin illalla työmatkalta väsyneenä kotiin. Kotona minut otti vastaan ihana yllätys: ystäväni oli ostanut kauniin kukkakimpun. Pieni ele täytti sydämeni kiitollisuudella.
Lahja on jotain sellaista, mitä ei ole ansaittu. Se ei ole palkka tai palkinto suorituksesta tai olemisesta. Lahja on usein odottamaton. Sen antajan tarkoituksena on ilahduttaa, auttaa tai lohduttaa. Sellainen synnyttää kiitollisen mielen.
Luin jostain ajatuksen, että elämän kaikki tilanteet ja tapahtumat ovat lahjoja. Ihmisen tehtävänä on, niin vaikealta kun se joskus tuntuukin, huomata kiitoksen aihe. Etenkin silloin, kun kun elämä lyö raskaalla kädellä, mikään ei suju tai kipu valtaa koko olemassaolon, on vaikea tuntea kiitollisuutta. Mielen valtaa ajatus, olenko ansainnut näin paljon vastoinkäymisiä.
Ehkä elämän pienet ja isotkin kiitoksen aiheet voi nähdä vasta matkan päästä, kun vaikeudet on voitettu tai kun kipu ja sairaus hellittää, edes hetkeksi. Vasta sitten osaa arvostaa elämää uudella tavalla. Vaikeudet opettavat, ettei mikään ole itsestään selvää.
Kiitollisuus syntyy oivalluksesta, että kaikki, koko elämä, on lahjaa. Ehkä kiitollista mieltä voi myös harjoitella. Kenties voi opetella näkemään elämän hyviä asioita, arjen pieniä juhlahetkiä, sekä nauttimaan arkisen paahteen jälkeisestä viileästä levosta ja rauhasta. Jumalan lahjaa kaikki. Ihmisen tehtävä on vain ottaa vastaan. Hyvä synnyttää kiitollisen mielen.
Jaa tämä artikkeli: