Kiitos elämästä

• 06.08.2009 12:57
• Kimmo Saares Korson seurakunnan pappi

Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi!

Kaksi kertaa olen selvinnyt vaikeasta kasvaimesta. Erät ovat nyt 2–0 hyväkseni, mutta pelkään, ettei ottelu ehkä ole vielä ohi. Pelastuin kuoleman kuilusta, mutta miksi niin moni ystävä ja tuttu ei ole selvinnyt?

Jokainen ihmisen parantuminen vakavasta sairaudesta on suuri ihme. Kirurgin taitava käsi, hoitajan lämpö ja taito, kehittyneet lääkkeet ja kaikki teknologia. Ympärillä läheisten, ystävien ja tuttujen piiri. Ihmisiä, jotka kantavat mielessään. Yhdet rukoilevat, toiset huokaavat ja kolmannet sytyttävät kynttilän.

Jonkun mielestä oikea ihme edellyttää lääkkeiden huuhtomista vessasta alas ja kieltäytymistä sädehoidosta. Silloin tehdään kiusaa sekä itselle että Jumalalle: paranna minut niin kuin minä haluan, ei niin kuin sinä haluat.

Usko ei suojaa maailman kolhuilta, eikä usko aina paranna. Uskon laatua ei voi päätellä paranemisesta tai parantumattomuudesta. Omaa tai toisten uskoa ei ole tarkoitettu ihmisten punnittavaksi.

Meillä on lupa suuttua Jumalalle. Hän kyllä kestää sen. Kärsimys ei kuitenkaan poista kiitollisuuden aiheita.

Kiitos Jumala tästä eletystä päivästä, ihmisistä, joita olen saanut rakastaa, ja niistä jotka ovat rakastaneet minua. Kiitos sellaisten päivien muistoista, jotka lämmittävät sieluani aikani loppuun asti.

Ensi sunnuntai on 15. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Kiitollisuus. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 65:2–6, 9 tai Ps. 136:1–9, 25–26, Jes. 38:16–20, Ef. 5:15–20 ja Luuk. 17:11–19.