Sari Multalan purjevene on talviteloilla, mutta hän jatkaa treenaamista muissa muodoissa.
Kilpailijaksi oppinut
Purjehtija Sari Multala oli yksi niistä monista helsinkiläisistä, jotka ajattelivat, ettei heistä koskaan tule vantaalaisia. Kuten monen muunkin, Multalan mieli muuttui, kun eteen tuli oman asunnon ostaminen.
— Muutin Vantaalle ihan asunnon perusteella, kun Rajakylästä löytyi sopiva. Hyvin olen viihtynyt.
Multalan menestyksekäs, MM-kultaan Japanissa huipentunut kilpailukausi päättyi syyskuun lopulla. Vene on talviteloilla, mutta harjoittelu jatkuu. Harjoitusohjelmaan kuuluu monenlaista: lihaskunto- ja ketteryysharjoittelua, punttisalia, pilatesta, lenkkeilyä ja tanssia.
— Olen yrittänyt pitää harjoitteluohjelmani monipuolisena, jotta treenaaminen pysyisi mielekkäänä, hän perustelee.
Multalallakin on joskus päiviä, jolloin hän ei lähde harjoittelemaan intoa puhkuen. Onneksi järki patistaa silloin liikkeelle ja muistuttaa, että mieli ja kroppa ovat tottuneet nauttimaan fyysisen rasituksen jälkeisestä olosta.
— Vaikka en olisi urheilija, tuskin makoilisin vaan sohvalla, tarvitsen tekemistä.
— Jos jotakin välillä kaipaan niin sitä, että 75 prosenttia riittäisi. Urheilussa kun pitää tehdä aina niin hyvin kuin pystyy. Toisaalta myös nautin siitä.
Purjehduskipinä tuli vanhemmilta
Vaikka monet kilpakumppanit pystyvät purjehtimaan ympäri vuoden aurinkoisessa säässä, Sari Multala ei surkuttele sitä, että sattui syntymään Suomeen.
— Silloin kuin merelle pääsee, siitä nauttii ja osaa ottaa hyödyn irti.
Purjehduskipinän Multala sai pienenä tyttönä vanhemmiltaan, joilla on oma vene. Kahdeksanvuotiaana hän opetteli alkeet optimistijollalla harrastuskaverinaan oma sisko.
Jo varhaisessa vaiheessa purjehdusvalmennuksessa alettiin kannustaa kilpailemiseen. Ensin Multala osallistui seurakisoihin, 10-vuotiaana kansallisiin kisoihin ja 15-vuotiaasta alkaen kansainvälisiin purjehduskilpailuihin.
— Ei purjehdus kuitenkaan ollut minulle aluksi mitään vakavaa tai tavoitteellista, vaan harrastus siinä missä muutkin, hän kertoo.
Määrätietoisemman harjoittelun ja kilpailun Multala aloitti lukioiässä. Vakavampi ote kannatti, sillä 19-vuotiaana hän voitti junioreiden Euroopan mestaruuden.
— Kilpailuhenkisyys on kasvanut minussa vähitellen. On paljon kilpailuhenkisempiäkin ihmisiä kuin minä. Piirre vahvistui, kun huomasin, että kovalla harjoittelulla tulokset oikeasti paranevat ja oppii uusia asioita.
Laji pitää nöyränä
Sari Multala on niitä urheilijoita, joiden ajatuksiin mahtuu muutakin kuin urheilu ja jotka miettivät myös urheilu-uran jälkeistä aikaa.
Multala on halunnut myös opiskella. Lukion jälkeen hän haki kauppatieteelliseen tiedekuntaan ja valmistui maisteriksi vuonna 2005. Hän ei kuitenkaan kuvailisi itseään hikipingoksi kympin tytöksi, vaan enemmänkin "helpon ysin." Hän on tehnyt asioita, jotka kiinnostavat.
— Koin tärkeäksi, että saan hyvän opiskelupaikan. Halusin panostaa opiskeluun, sillä en voi tietää, miten pitkään urheilu-ura jatkuu.
Purjehdusta Multala luonnehtii aikaa vieväksi ja vaativaksi lajiksi. On oltava hyvässä kunnossa sekä tunnettava veneen tekniset ja taktiset ominaisuudet. Laji pitää nöyränä: harva purjehtija on taitava kaikissa olosuhteissa.
— On oltava pitkäjänteisyyttä, sillä tässä ei koskaan ole valmis. Kisatilanteessa pitää myös pystyä unohtamaan virheet nopeasti ja keskittymään. Sanotaan, että purjehduksessa voittaa se, joka tekee vähiten virheitä.
31-vuotias Multala aikoo jatkaa purjehdusuraansa niin kauan kuin harjoittelu on kivaa ja fysiikka sallii, vaikka sitten fyysisesti vähän kevyemmässä luokassa kuin nykyinen Laser Radial.
Voitontahtoa riittää, vaikka hän on saavuttanut muun muassa maailmanmestaruuden, Euroopan mestaruuden ja viidennen sijan olympialaisissa.
— Onhan se aina kivaa voittaa, hän sanoo leveästi hymyillen.
"Jos jotakin välillä kaipaan niin sitä, että 75 prosenttia riittäisi."
Jaa tämä artikkeli: