Paula Niemi lumoutui lapsena Maameren tarinoista.
Kiltin tytön rohkaisija
Atuanin holvihaudat -kirjan sankaritar opetti, kuinka tärkeää on lähteminen.
Parhaassa kirjojen ahmimisiässä, noin 11-vuotiaana, Paula Niemi poimi Seinäjoen kaupunginkirjaston hyllystä synkeäkantisen kirjan. Se oli Ursula K. Le Guinin Atuanin holvihaudat, toinen osa Maameren tarinat -kirjasarjaa.
Kirja kertoo Arha-tytöstä, joka irrotetaan perheestään ja valitaan nimettömien jumalien uudeksi ylipapittareksi. Eräänä päivänä sysipimeässä, miehiltä kielletyssä labyrintissä kulkiessaan Arha näkee jotakin yllättävää: valoa ja velho Gedin. Hän päättää karata Gedin kanssa ja luopuu ylipapittaren roolistaan.
Tarina imaisi Paula Niemen heti mukaansa.
– Hyvä, kun uskalsin hengittää kirjaa lukiessani. Taisi mennä yöunetkin.
– Koin voimakkaan samastumisen tunteen ja elin mukana tapahtumissa. Kun kirjassa kuvailtiin, kuinka Arha ja toinen tyttö istuvat aidalla ja syövät omenoita, pystyin haistamaan ne omenat.
Kun kirja päättyi, Paula kiiti kirjastoon hakemaan sarjan edellistä osaa.
Paula Niemi kokee olleensa ujo ja kiltti tyttö. Häneen teki vaikutuksen Arhan rohkeus heittäytyä ja lähteä uusiin ympyröihin. Samantapaista rohkeutta hän tarvitsi itsekin muun muassa silloin, kun lähti opintolainan turvin Skotlantiin nettituttavuuttaan tapaamaan, ja vuonna 2000, kun hän lähti töihin Hong Kongiin.
– Joskus on vain uskallettava. Ylipapittarena Arhan oli tietysti helppo tuoda itseään esiin, mutta hän uskalsi tehdä sitä roolista luovuttuaankin, hän pohtii.
Nyt Paula Niemi on 39-vuotias ja työskentelee informaatikkona Pointin kirjastossa Vantaalla.
– Haaveilen yhä uusista lähdöistä. Lähteminen voi olla konkreettista matkustamista tai vertauskuvallista vaikkapa jostakin tilanteesta lähtemistä tai ajattelutavasta luopumista.
Työssään hän on päässyt suosittelemaan Atuanin holvihautoja ja muita sarjan kirjoja uusille lukijoille. Vaikka kirjassa on synkkiä sävyjä, lohikäärmeitä, ahdistava labyrintti ja naisten välistä juonittelua, hän on suositellut sitä lapsillekin aina neljäsluokkalaisista alkaen.
– Tavallaan kirja on aikuisten satufantasia, mutta voi sitä lukea lapsikin. Lapsena kirjaa luki seikkailukertomuksena eikä ymmärtänyt niitä asioita, jotka eivät kuuluneet omaan kokemuspiiriin.
– Olen sitä mieltä, ettei lapsia pidä suojella liikaa. He ovat kiinnostuneita aika vaikeistakin aiheista.
Paula Niemi on palannut Atuanin holvihautoihin yhä uudestaan ja löytänyt uusia tasoja ja lukutapoja. Kirjaa voi pitää myös uskontokritiikkinä, mutta hänelle se on yhä ennen kaikkea selviytymistarina, joka muistuttaa lähtemisen tärkeydestä. Kirjojen pohjalta tehtyä minisarjaa tai japanilaista animaatioelokuvaa Paula Niemi ei ole suostunut katsomaan.
– Se on ollut ihan tietoinen päätös. Pelkään, että hieno tarinani menisi rikki.
Paula Niemi ehdottaa seuraavaksi haastateltavaksi Muutosvoima-sarjaan Vantaan sanataidekoulun ohjaajaa Maami Heikkistä.
Jaa tämä artikkeli: