Kukka Helinen-Saarinen uskoo, että Helmi oppii perhekerhossa sosiaalisia taitoja.
Kimpassa kerhossa
Perhekerhossa on tekemistä lapsille ja aikuisille.
Tosi tärkeä päivä
Kukka Helinen-Saarinen käy Vapaalan perhekerhossa vuoden ja 3 kuukauden ikäisen tyttärensä Helmin kanssa.
— Eräs täällä käyvä äiti vinkkasi kerhosta leikkipuistossa. Aloitimme tänä syksynä. Muutama kerta on jäänyt väliin sairastelun takia, Kukka kertoo.
Helmi on perheen ainoa lapsi.
— Kerhossa hän oppii jakamista ja hänen sosiaaliset taitonsa kehittyvät. Täällä hän ei koko ajan juokse minun perässäni, Kukka toteaa.
— Täällä on paljon leluja, ja ne ovat erilaisia kuin kotona. Helmi tykkää leikkiä autoilla. Hän tykkää myös katsella pieniä vauvoja. Vielä hän ei osaa leikkiä toisten kanssa, mutta leikkii kyllä itsekseen muiden lasten joukossa.
Kukan mielestä perhekerhossa on hyvä henki.
— Jos menen kahville, joku äideistä lupautuu sillä välin vahtimaan Helmiä. Täällä kaikki katsovat kaikkien lasten perään.
Äidit puhuvat kerhossa muitakin kuin lapsijuttuja.
— Olemme puhuneet esimerkiksi työelämästä, töihin palaamisesta ja lomanvietosta.
Pankissa rahoituspäällikkönä työskennellyt 33-vuotias Kukka ei kaipaa takaisin työelämään.
— Haluan hoitaa Helmiä kotona niin kauan kuin mahdollista. Ainakin siihen saakka, kun Helmi täyttää kolme. Ehkä pidempäänkin, jos tulee lisää lapsia.
Kukan puoliso on yrittäjä.
— Miehen työpäivät venyvät. Välillä on rankkaa, vaikka minulla on hyvä tukiverkosto. Äiti ja anoppi asuvat lähellä.
Perhekerhon lisäksi Kukka ja Helmi käyvät muskarissa.
— Sekin on seurakunnan järjestämää toimintaa. Minusta on hyvä, että perhekerhossa on hengellistäkin puolta esillä, vaikken itse koe olevani kovin hengellinen.
Kun Kukka aamulla sanoo, että tänään lähdetään kerhoon, Helmi tietää, että pitää alkaa pukea ulkovaatteita päälle.
— Helmi ymmärtää sen aivan selvästi. Tämä on meille tosi tärkeä päivä. Ihan varmasti käymme täällä niin kauan kuin hoidan Helmiä kotona.
Perhekerho Vapaalan seurakunta-talolla tiistaisin klo 9–10.30
Perhekerhoon jeee!
Jeee, 5-vuotiaat kaksostytöt Lotta ja Iiris huusivat sunnuntaina, kun äiti Johanna Ketola kertoi, että seuraavana päivänä mennään perhekerhoon.
— Tytöt alkavat yleensä jo torstaina kysellä, milloin on taas kerhopäivä, Johanna sanoo.
Johanna ja lapset tulevat Korson perhekerhoon suoraan temppujumpasta.
— Siksi syömme täällä, Johanna toteaa.
Hän lämmittää mikrossa perunaa ja lihapullia lapsille. Perheen nuorimmainen, 1-vuotias Ville leikkii lattialla autoilla ja parkkitalolla.
Sairaanhoitajan ammatista hoitovapaalla oleva Johanna aikoo aloittaa viikonlopputyöt lähitulevaisuudessa. Ensi syksynä tytöt aloittavat esikoulussa. Silloin Johannan on tarkoitus palata työelämään ja Villen aloittaa päiväkodissa.
— Viime kesänä olin kuukauden töissä. Mieheni piti silloin isäkuukauden ja hoiti lapsia.
Lotta ja Iiris käyvät päiväkodissa kahtena päivänä viikossa.
— Silloin olemme Villen kanssa kaksin kotona. Minä siivoilen ja laitan ruokaa tai hoidan asioita. Yhden lapsen kanssa on helpompaa liikkua kuin kolmen.
Molemmat tytöt kertovat leikkivänsä kerhossa kaikkein mieluiten pikkulegoilla. Ville ehtii olla kerhossa tunnin verran ennen päiväunille menoa. Johannalle kerhon suurin anti on toisten äitien tapaaminen.
— Oma pää kaipaa sitä, että näkee välillä muitakin.
Villen nukkuessa Johanna saa juoda kahvia rauhassa.
— Tytöt käyvät vain välillä katsomassa, missä olen. Heille on kuitenkin tärkeää, että minä ja Ville olemme täällä ja että me tulemme tänne kaikki yhdessä.
Perhekerho Korson kirkolla maanantaisin klo 12-15
Lasten ja aikuisten juttuja
Johanna Wegelius, 27, on käynyt viime syksystä lähtien Tikkurilan kirkolla maanantaisin kokoontuvassa perhekerhossa.
— Tänne on helppo tulla. Täällä otetaan lapset kaikessa huomioon. Lasten ei tarvitse olla sivussa ja hiljaa, 2-vuotiaan Aaron ja 10 kuukauden ikäisen Ilonan äiti kertoo.
— Minulle on tärkeää myös se, että tämä on kirkon järjestämää toimintaa ja lapset saavat täällä kristillistä kasvatusta.
Kerhossa lapset voivat mennä leikkimään yhdessä lastenohjaajien kanssa sillä välin, kun aikuiset keskustelevat toisessa huoneessa.
— Aaro ja Ilona eivät ole vielä halunneet jäädä leikkimään. Ihan hyvin olen silti pystynyt osallistumaan.
Keskustelun aluksi on hartaus ja alustus päivän aiheesta. Usein aihe liittyy jollain tapaa lapsiin ja kasvatukseen. Aiheena voi olla myös esimerkiksi media, parisuhde tai vaikkapa luopuminen.
— Jokainen saa kertoa omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan sen verran kuin haluaa. Pakko ei ole puhua, Johanna kertoo.
Johannalle keskustelut ovat antaneet ajattelemisen aihetta.
— On hyvä, että täällä saa kuulla erilaisia näkökulmia. Päivän aihe jää usein mieleen pyörimään ja keskustelua tulee jatkettua kotona miehen kanssa.
— Tämä kerho on lempparikerhoni.
Aikuisille on kerhossa tarjolla kahvia ja pientä syötävää, lapsilla on mukana omat eväät. Johanna on saanut kerhosta myös uusia tuttavia.
— Olemme muuttaneet pääkaupunkiseudulle Keski-Suomesta opiskeluiden perässä. Tikkurilaan muutimme mieheni työn takia. On ihanaa, kun kaduilla ja puistoissa tulee vastaan kerhoista tuttuja aikuisia ja lapsia. Sen myötä Tikkurila on alkanut tuntua kylämäiseltä.
Perhekerho Tikkurilan kirkolla maanantaisin klo 9.30–11
Jaa tämä artikkeli: