Kimppa-asuminen sopisi ikäihmisille
Kuva: Jani Laukkanen

Kuva: Jani Laukkanen

Kimppa-asuminen sopisi ikäihmisille

Leskirouva Eeva Hämäläinen, 75, asustelee viihtyisässä kaksiossa Pohjois-Haagassa. Asunto on sadepäivänäkin valoisa, kun ikkuna löytyy kolmelta seinältä. Kotona on mukava puuhastella, tehdä käsitöitä ja lukea.

Hämäläinen on asunut samassa kaupungin vuokratalossa jo parikymmentä vuotta ja viihtynyt hyvin. Miehensä kuoleman jälkeen hän muutti pian pienempään asuntoon, koska eläke on pieni. Naapureissa on hyvänpäiväntuttuja ja läheisempiäkin tuttavia, ja lapset ja lastenlapset käyvät kylässä.

– Olen kuitenkin miettinyt, miksi jokaisen ikäihmisen pitäisi asua omassa lokerossaan. Kimppa-asuminen sopisi mielestäni myös vanhoille, kun vain löytyy tahtoa ja joustavuutta.

Senioritaloa Hämäläinen ei tarkoita. Siellä asuminen voisi käydä vähän yksitoikkoiseksi.

– Ruokailukin on aina samoihin aikoihin. Kyllä minä kotonani haluan syödä silloin kun siltä tuntuu! Ja senioritalossa kaikki ovat eläkeläisiä. Täällä on vuorovaikutusta yhden jos toisenkin kanssa.

Ystävänsä kanssa Eeva Hämäläinen on pohtinut asiaa monelta puolelta.

– Kimppa-asumisesta olisi monenlaisia hyötyjä. Asukkaat saisivat toisistaan seuraa, turvaa ja apua. Ennen kaikkea vuokra olisi halvempi ja muutkin asumiskustannukset voitaisiin jakaa. Jos tarvittaisiin lisäapua, yksi kotiavustaja hoitaisi kerralla kaikki. Jos tarvittaisiin siivooja, kulut voitaisiin jakaa.

– Totta kai se vaatii sopeutuvaisuutta. Tässä iässä jokaisella on omat kujeensa ja tapansa. Pitäisi osata luovia ja ottaa huumorilla. Mutta kun elämän ehtoopuolella ollaan, niin eihän meidän enää tarvitse päteä. Voidaan ottaa elämä leppoisammin, sanoo Hämäläinen pilke silmäkulmassa.

Hän ehti olla 55 vuotta naimisissa rakkaan miehensä kanssa. He toimivat pitkään rakennusalan yrittäjinä, mutta menettivät firmansa laman aikana. Tuli muutto pääkaupunkiin ja paljon uusia kuvioita. Miehensä sairastuttua vakavasti Eeva Hämäläinen toimi neljä vuotta tämän omaishoitajana.

– Eläkkeeni on pieni. Kun olen maksanut välttämättömät menot, minulla on loppukuusta jäljellä 200 euroa. Sillä ei paljon matkusteta, ei edes Tallinnaan.

Hämäläisen idea on, että kaksi tai kolmekin henkeä voisi vuokrata yhdessä isomman asunnon. Se vaatisi hyvää suunnittelua ja tavaroiden reipasta karsimista. Myös pelisäännöistä pitäisi sopia etukäteen, ettei yhteiselo kompastuisi esimerkiksi riitoihin kotitöistä.

– Myönnän, että omistusasukkaille tämä olisi vaikeampaa. Jos yhteen mennään, niin toinen joutuisi myymään oman asuntonsa. Tai toisella olisi oma asunto ja toisella ei.

– Perikunta voisi karsastaa asiaa. Moni omistusasukas aristelee varmaan ajatusta huijauksen pelossa, ja kyllähän maailmassa epärehellisyyttä riittää.

 

P.S. Vaadin tasa-arvoista elämää ja oikeudenmukaista tulonjakoa myös eläkeläisille. Ikäisteni naisten eläkkeet ovat huomattavan pienet. Se johtuu äitiysvuosista ja perheen eteen tehdystä työstä, josta ei ole kertynyt eläketuloa.

Ihmettelen, onko tarkoituskin, että saat juuri sen verran, että pysyt hengissä, mutta muuten kyhjötät kotona TV:tä tuijottaen? Hengissä pysymiseen tarvitaan myös henkistä hyvinvointia.

Toivon, että pääsen vielä pyöräilemään. Kunhan vain saisin polveni kuntoon. Aikoinani pyöräilin ympäri kaupunkia ja tykkäsin siitä kovasti.

Mitä mieltä olet ikäihmisten kimppa-asumisesta? Kerro siitä sähköpostilla: toimitus@kirkkojakaupunki.fi

Jaa tämä artikkeli: