— Haudoilla käymisen perinteemme alkoi Aaro Hellaakosken haudalta Hietaniemestä, kertoo Anna-Maija Ortamo-Närvä.

Kirjailijan haudalla

Anna-Maija Ortamo-Närvän perustama kirjapiiri vierailee tunnettujen kirjailijoiden haudoilla.

• 06.08.2009 12:32
• Soili Pohjalainen
• Jani Laukkanen

Kävelemme syksyisellä Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä. Anna-Maija Ortamo-Närvällä, 61, ei ole tarkkaa muistikuvaa siitä, missä kirjailija Aaro Hellaakosken hauta sijaitsee. Siksi mukanamme on hautausmaan toimistosta saatu kartta, johon on merkitty Hellaakosken ja monen muun tunnetun suomalaisen merkkihenkilön haudat.

Hellaakosken haudalta alkoi Anna-Maijan perustaman kirjapiirin erikoinen perinne vierailla kirjailijoiden haudoilla.

— Haudalla on pyritty käymään silloin, kun kirjapiirin jäsen täyttää pyöreitä vuosia, viisikymmentä tai enemmän.

— Vierailun kohde on ollut syntymäpäiväsankarille yllätys. Ajatuksena on, että muut kirjapiiriläiset keksivät kohteen, joka heidän mielestään sopii syntymäpäiväsankarille, Anna-Maija kertoo.

Kaksi ystävää kohtasi

Hellaakosken hauta löytyy melko helposti vanhan kappelin takaa. Kävelemme vain kerran harhaan. Aivan yhtä helposti ei löytynyt Virossa Tallinnan Metsäkalmistossa sijaitseva kirjailija Friedebert Tuglasin hauta, jonka luona kirjapiiri on myös vieraillut.

— Siellä jouduimme tekemään töitä löytääksemme haudan. Tuglasin hauta sijaitsee kumpuilevalla hautausmaalla, jossa ei ole suoria käytäviä, Anna-Maija muistelee.

Piiri kävi ensimmäisen kerran hautausmaalla helmikuussa 1998, kun Anna-Maijan puoliso Juhani Närvä täytti 60 vuotta.

— Juhani siteeraa Hellaakoskea usein ja mielellään tilanteessa kuin tilanteessa. Sen vuoksi keksimme tuoda hänet Hellakosken haudalle.

Vierailun kohde pidettiin syntymäpäiväsankarilta salassa, mutta tämä yritti tiedustella Anna-Maijalta, minne he olivat menossa. Olivatko he menossa jonkun kotiin?

— Vastasin myöntävästi. Sanoin, että onhan paikka jollain lailla kyseisen ihmisen koti, Anna-Maija kertoo.

Juhani jatkoi kysymällä, onko tämä henkilö kutsunut heidät kylään. Siihen Anna-Maijan piti vastata ei. Hän sanoi kuitenkin uskovansa, että henkilö kaikesta huolimatta ottaa vieraat tervetulleina vastaan.

Juhani hämmästyi suuresti huomatessaan, että matkan päämääränä oli hautausmaa ja hänen suuresti ihailemansa kirjailijan hauta.

— Siinä kaksi ystävää kohtasi, Anna-Maija kuvaa tuolloista tunnelmaa.

”Joskus on riidelty hirveästi”

Anna-Maija työskentelee tutkijana Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä, joka ennen tunnettiin Sota-arkistona. Hän on lukenut kirjoja siitä saakka, kun oppi lukemaan.

Kirjapiiri on kokoontunut kohta viisitoista vuotta. Vuosien saatossa joitakin jäseniä on jäänyt pois ja uusia tullut mukaan. Aluksi piirillä oli tapana kokoontua kerran kuukaudessa. Sittemmin tapaamiset ovat harventuneet. Kerran piiri päätettiin jo haudatakin, mutta tapaamisia jatkettiin tauon jälkeen.

— Emme analysoi kirjaa, vaan keskustelu etenee assosioiden. Kerromme, mitä ajatuksia kirja herätti ja mikä ehkä raivostutti.

Kirjapiirin kokoontumiset ovat usein venyneet pikkutunneille. Illan aikana keskustellaan paitsi kirjasta myös elämästä.

— Joskus on riidelty hirveästi. Silloin kun luettavana oli Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja toisen kerran, kun keskustelimme Tove Janssonin teoksesta Muumipappa ja meri.

Kukin kirjapiirin jäsen voi halutessaan ehdottaa kirjaa käsiteltäväksi. Luettavaksi valitun teoksen pitää olla kaikkien piiriläisten hyväksymä. Kerran kirjapiirissä päätettiin lukea roskakirjoja.

— Luimme yhden Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjan sekä Anni Swanin kirjan Me kolme Ritvan suojatit. Eivät ne minusta kyllä mitään oikeaa roskakirjallisuutta olleet, Anna-Maija sanoo.

Haudalla nostetaan malja

Tapaamisia on järjestetty kirjapiiriläisten kodeissa Vantaalla, Espoossa, Turussa, Mäntyharjulla ja Tampereella. Kaikki tuovat yhteiseen pöytään ruokaa, joka liittyy jollain tavalla käsiteltävänä olevaan kirjaan.

Viimeksi piiriläiset kokoontuivat viime keväänä. Nyt kirjapiirin on tarkoitus tavata Anna-Maijan ja Juhanin kotona Vantaan Simonkalliossa. Käsiteltävänä on Antti Hyryn teos Uuni.

Anna-Maija kertoo, että Hyryn romaanissa syödään rosvonnakkeja ja pohjalaista rieskaa. Kirjassa piipahdetaan myös Ruotsissa tutustumassa eri kirkkojen urkuihin. Matkalla tarjotaan pannupaistia. Ehkä sitä nautitaan myös kirjapiirin seuraavassa kokoontumisessa.

Aaro Hellaakosken ja Friedebert Tuglasin hautojen lisäksi kirjapiiriläiset ovat vierailleet Hietaniemen hautausmaalla sijaitsevalla Aino Kallaksen haudalla. Viimeksi piiri vieraili Anna-Maijan 50-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Sörnäisissä sijaitsevan Katri Valan muistolaatan luona.

Kirjailijan haudalla vierailu on noudattanut aina samaa kaavaa. Ensin laitetaan seppele syntymäpäiväsankarin päähän. Sitten luetaan ääneen kirjailijan tuotantoa tai muistellaan häntä muuten ja lasketaan seppele kirjailijan haudalle.

Vierailun lopuksi avataan kuohuviinipullo. Sen jälkeen syntymäpäiväjuhla on jatkunut yhteisen ruokailun merkeissä.

— Tilaisuus on juhlallinen. Kuohuviiniä ei nautita mistään muovimukeista. Meillä on tähän tarkoitukseen varattu punottu kori, joka sisältää oikeita lasisia kuohuviinilaseja.

Tunnettujen henkilöiden hautoja