null Kirkkohallitus jarrutti Yhteisvastuukeräyksen uudistamista

Enemmän kauas kuin lähelle. Uudistamistyöryhmä halusi jakaa Yhteisvastuukeräyksen tuotot tasan koti- ja ulkomaantyöhön. Kirkkohallitus ei hyväksynyt muutosta. Kuva: Minna Elo

Enemmän kauas kuin lähelle. Uudistamistyöryhmä halusi jakaa Yhteisvastuukeräyksen tuotot tasan koti- ja ulkomaantyöhön. Kirkkohallitus ei hyväksynyt muutosta. Kuva: Minna Elo

Kirkkohallitus jarrutti Yhteisvastuukeräyksen uudistamista

Yhteisvastuukeräyksen uudistamistyöryhmä halusi nostaa keräyksen tuottoa lisäämällä kotimaan saamaa osuutta tuotosta. Kirkkohallitus löi jarrut päälle. Sen mielestä muutos olisi ollut väärä viesti.

Jokavuotista Yhteisvastuukeräystä uudistanut työryhmä ehdotti, että keräystuotto jaetaan tasan kotimaan ja ulkomaan kohteiden kesken. Tähän asti keräystuotosta 60 prosenttia on mennyt kansainvälisiin kohteisiin.

Uudistustarpeen taustalla on kansalaisten dramaattisesti laskenut kiinnostus Yhteisvastuukeräykseen. Vuonna 2000 keräys tuotti 5,2 miljoonaa, mutta vuonna 2014 enää 3,9 miljoonaa euroa.

Tuottojen kohentamiseksi keräyksen toimeenpaneva Kirkkopalvelut ry asetti viime talvena työryhmän uudistamaan keräystä.

– Työryhmän tavoitteena oli uudistaa keräys tavalla, joka lisää merkittävästi keräystuottoa ja alentaa suhteellisesti keräyskuluja niin, että kulujen osuus saataisiin painettua suositusten tasolle eli 20 prosenttiin, toteaa työryhmässä istunut sosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta.

Työryhmän ajatus oli, että jos keräystuotot tasataan kotimaan ja ulkomaiden kesken, lahjoitusinto lisääntyy. Silloin kokonaispotti kasvaisi niin, että myös ulkomaiden euromääräinen osuus lisääntyisi.

– Tutkimuksista tiedetään, että lukuun ottamatta laajasti uutisoituja katastrofeja ihmiset lahjoittavat Yhteisvastuukeräyksessä useimmiten kotimaan kohteisiin. He ylipäätään arvostavat enemmän heitä lähellä olevia kohteita, Saari sanoo.
 

Kokonaispotti kasvaisi niin, että myös ulkomaiden euromääräinen osuus lisääntyisi."
 

Hänen mukaansa Yhteisvastuukeräyksen kuluja on enää vaikea pienentää, joten nyt pitää keskittyä kasvattamaan tuottoja.

– Kasvattamalla seurakuntien suhteellista osuutta tuotosta haluttiin vastata lahjoittajien ja kerääjien odotuksiin ja samalla kasvattaa kokonaissummaa, jos markkinat tulevat vuoden kahden sisällä nopeasti muuttumaan. Huomio siis kohdennettiin summan kasvattamiseen prosenttiosuuksien sijasta, Saari toteaa.

 

Väärä viesti

Kirkkohallitus torjui ehdotuksen. Arkkipiispa Kari Mäkisen ja kirkkohallituksen sielunhoidon ja diakonian työyksikön johtajan Kalle Kuusimäen allekirjoittamassa lausunnossa todetaan, että vaikka ulkomaisenkin avun euromääräinen osuus kasvaisi, muutos olisi ideologisesti väärä.

Kirkkohallituksen mukaan muutos on itsessään jo viesti, jota "kirkon ei tule antaa etenkään nykyisen kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauspolitiikan ja asenneilmaston kovenemisen keskellä".

– Kirkkohallituksen lausunnossa korostettiin, että kun maassamme on leikattu kehitysyhteistyövaroista ja kirkossa olemme myös sitä kritisoineet, olisi ollut outoa, jos olisimme myös itse vähentäneet kansainvälisen diakonian osuutta, Kuusimäki perustelee.
 

Vaikka ulkomaisenkin avun euromääräinen osuus kasvaisi, muutos olisi ideologisesti väärä."
 

– Muutos olisi itsessään koettu arvopuheeseen nähden ristiriitaisena viestinä. Toinen puoli asiaa on, että 60–40-jakosuhde kuvastaa osaltaan sitä tosiasiaa, että kehitysmaissa ja kriisialueilla hätä on ihmiselämän perustarpeisiin liittyvää aivan toisessa mittakaavassa kuin meillä täällä kotimaassa.

Kirkkohallituksen lausunnossa korostuu, että suoran katastrofiavun lisäksi osassa koko keräystä on kyse asennekasvatuksesta ja vaikuttamistoiminnasta. Missä menee raja auttamisen ja ideologisen julistuksen välillä?

– En puhuisi ideologisesta julistuksesta. Diakoninen toiminta on itsessään jo asennekasvatusta. Tuottamalla informaatiota hädästä ja sen syistä ja kertomalla esimerkkejä tavoista, joilla itse kukin voi edistää maailmassa hyvää, vaikutetaan asenteisiin, hän sanoo.

– Sekä kotimaisessa että kansainvälisessä diakoniassa pyritään vaikuttamaan myös hädän syihin. Kotimaan erityiskohteet ovat perinteisesti olleet Yhteisvastuukeräyksessä sellaisia, että niissä on nostettu esiin jokin ajankohtainen yhteiskunnallinen kipupiste tai ihmisryhmä, joka on jäänyt katveeseen.

Keräystoimikunnan väliraporttia odotetaan ensi toukokuuksi. Kuusimäki itse toivoo, että uudistus saataisiin valmiiksi reformaation juhlavuonna 2017.

Yhteisvastuukeräyksen kohteet ovat vuoden 2016 alusta lähtien edelleen Uganda, Lähi-itä ja Haiti. Vanhoista kohdemaista pois jäävät Mosambik ja Kambodža. Tilalle nousevat Myanmar ja Keski-Afrikan tasavalta. Nämä muutokset eivät liity Yhteisvastuukeräyksen uudistukseen vaan Suomen hallituksen säästötoimiin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: