Kirkkoja tarvitaan mukaan hiv:n ehkäisyyn
Phumzile Mabizela vieraili Suomessa kartoittamassa yhteistyömahdollisuuksia Suomen Lähetysseuran kanssa.

Phumzile Mabizela vieraili Suomessa kartoittamassa yhteistyömahdollisuuksia Suomen Lähetysseuran kanssa.

Kirkkoja tarvitaan mukaan hiv:n ehkäisyyn

Hiv-positiiviset uskonnolliset johtajat kamppailevat ennakkoluuloja ja syrjintää vastaan.

Eteläafrikkalainen Phumzile Mabizela on hiv-positiivinen. Hän on myös presbyteerikirkon pappi, naimisissa ja äiti.

– Tämä kaikki on mahdollista, koska tunnen oikeuteni ja minulla on ollut hiv:stä tarpeeksi tietoa tehdäkseni vastuullisia päätöksiä, Mabizela kertoo.

Saman mahdollisuuden kokonaiseen elämään hän haluaisi tarjota muillekin tartunnan saaneille. Siksi hän perusti vuonna 2002 Inerela+-järjestön yhdessä seitsemän muun hiv-positiivisen uskonnollisen vaikuttajan kanssa.

Nykyisin Mabizela on Inerela+:n johtaja. Järjestössä on noin 10 000 jäsentä eri puolilta maailmaa. Afrikassa on 18 kansallista verkostoa. Myös Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa on omat verkostonsa. Mukana on kristittyjen lisäksi esimerkiksi muslimeja, hinduja, buddhalaisia ja bahaita.

– Päämääränämme on hiv/aidsiin liittyvien ennakkoluulojen ja leiman poistaminen. Kun me uskonnollisina johtajina kerromme avoimesti tilanteestamme, se auttaa muitakin puhumaan sairaudestaan ilman pelkoa ja häpeää, Mabizela kertoo.

– Unelmamme on maailma, jossa ketään ei syrjitä hiv:n takia ja jossa ei enää tule uusia tartuntoja eikä aidsiin kuolla.

Inerela+ uskoo koulutuksen voimaan. Uskonnollisille yhteisöille järjestetään koulutusta esimerkiksi sukupuolten tasa-arvosta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja köyhyydestä, sillä niillä kaikilla on vaikutusta hiv:n leviämiseen. Mitä heikommassa asemassa joku on, sitä alttiimpi hän on tartunnalle.

– Käsittelemme myös aiheita, joista puhuminen koetaan uskonnollisissa yhteisöissä vaikeaksi, kuten seksuaalisuutta ja maskuliinisuutta. Monet ovat koulutusta saatuaan muuttaneet asenteitaan, Phumzile Mabizela kertoo.

Uskonnollisten yhteisöjen kouluttaminen on hänen mukaansa tärkeää, koska ne ovat monille merkittävä auktoriteetti. Ne ovat myös syyllistyneet hiv-positiivisten leimaamiseen ja eristämiseen.

– Alkuvaiheessa ne julistivat, että hiv:n saavat vain syntiset ja homot. Nyt muutosta on tapahtunut ja saarnoissa kuulee myös toivon ja elämän viestejä.

– Kirkkojen pitäisi auttaa ihmisiä ymmärtämään, että hiv on virus, ei moraalikysymys. Eikä se ole vain lääketieteellinen ongelma, vaan siinä on kyse myös yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, Mabizela sanoo.

Mabizelan kotimaassa Etelä-Afrikassa kymmenisen prosenttia väestöstä on hiv-positiivisia. Alueelliset erot ovat suuria: hänen kotikylässään virusta kantoi muutama vuosi sitten 45 prosenttia asukkaista.

– Hiv kosketti kaikkia, ja hautajaisia oli viikoittain. Nyt tilanne on muuttumassa, kun tehokasta lääkitystä on saatavilla. Monet elävät paljon pitempään.

Mabizela onkin vakuuttunut siitä, että aidsin leviäminen Afrikassa on pysäytettävissä.

– Hoidot ovat kehittyneet ja rokote on kokeiluasteella. Paljon on kuitenkin tekemistä vielä siinä, että naiset uskaltaisivat vaatia kumppaneiltaan turvaseksiä. Se on hankalaa varsinkin naimisissa oleville naisille. Tarvitaan myös neuvontaa hiv-positiivisina syntyneille nuorille, jotka nyt ovat perheenperustamisiässä.

Jaa tämä artikkeli: