Kirkon laatulannoite
Viime viikolla julkaistun kansainvälisen tutkimuksen mukaan rippikoulu on kirkkomme lannoite. Sen käyminen saa ikäluokan ylösnousemususkon kasvamaan viidenneksellä, ja puolet riparin käyneistä haluaa mukaan seurakunnan toimintaan.
Itse nukuin oman riparini ohi. Tai en nyt kokonaan. Ennakkotapaamisista en muista mitään, mutta alkuleirin olin kyllä hereillä. Univelkaa kertyi, koska oppitunneilla en malttanut nukkua ja öisin taas piti jutella tytöistä. Saman pään sisällä pyörivät niin kolminaisuusoppi kuin uusi ihastuskin. Loppuviikosta muistan käyttäneeni kaikki tauot hyväksi ottamalla torkkuja leirikeskuksen penkeillä. Ei olisi uskonut, että päädyn touhuamaan riparien pariin ihan työn puolesta.
Riparin jälkeisen elämän täyttivät isoskoulutus ja seurakunnan nuortenillat. Mukaan vetivät samanhenkiset kaverit ja se, että riparin asiat olivat jääneet mietityttämään. Niissä porukoissa käytiin siihenastisen elämäni parhaimmat keskustelut. Puhuttiin siitä, mistä elämässä oikeasti on kyse.
Hämmästyttävää on, että ripari onnistuu koskettamaan ihmistä niin monella tavalla. Jonkun kohokohta saattaa olla letun heittäminen notskipannulla, joku toinen kokee ensimmäistä kertaa jotain pyhää ja yksi saa kipinän syvempiin pohdintoihin. Monien elämä muuttuu. Eikä pelkästään rippilahjaksi luvatun skootterin verran. Elämän suuret kysymykset kaiken tarkoituksesta, oikeudenmukaisuudesta, lähimmäisyydestä, kuolemasta ja Jumalasta eivät jätä kylmäksi.
Yksi rippikoulun tavoitteista on turvallisen ilmapiirin ja hyväksyvän ryhmän luominen. Onnistumista ei mitata sisältöjen omaksumisprosenteilla. Tärkeintä on, että saa kysyä, pohtia ja löytää. Hyvälle konseptille riparista isoskoulutukseen kannattaisi miettiä opiskelujen tuonpuoleista jatkoa. Kysymykset kun eivät tule loppuun kalutuiksi yhden nuoruuden aikana.
Kristinusko on se elämänraami, jolla useimmat suomalaiset kehystävät elämänsä. Kasteessa ristinmerkki piirretään rintaamme ja otsaamme. Sama merkki tullaan aikanaan piirtämään myös minun arkulleni. Näiden kahden ristinmerkin väliin mahtuukin paljon. Näistä raameista ja siitä, mitä niiden sisään valitsemme, on rippikoulussa kyse. Laatulannoitetta koko elämälle.
Jaa tämä artikkeli: