Norjan kirkolliskokous päätti huhtikuussa, että kirkko voi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Kuva: Kirkebilder / Den norske kirke
Kirkon luopuminen vihkimisestä on toinen vaihtoehto
Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen samaa sukupuolta olevien vihkimisestä: Eriäänisyys kirkon sisällä on niin vahvaa, että olisi ehkä parempi luopua parisuhteiden sääntelystä.
– Jos on pakko ennustaa, aika ilmeistä on, että tulevaisuudessa kirkolla on kaksi vaihtoehtoa: joko se luopuu vihkioikeudestaan tai sitten se alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, sanoo piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen.
Hänen mukaansa kirkon sisältä tuleva paine ratkaisuun on niin kova, että ajan myötä kirkon voi olla vaikea jatkaa entiseen malliin.
– En pitäisi huonona vedonlyöntikohteena sitä, että kirkko vielä luopuu avioliittoon vihkimisestä. Katsotaan nyt, päättääkö kirkolliskokous, että sitä aletaan selvittää.
Vihkioikeudesta luopuminen on myös Komulaisen oma kanta, jonka hän syyskuussa esitti Suomen Kuvalehden verkkosivulla.
– En olisi sitä aiemmin kirjoittanut, mutta nyt, kun piispainkokous antoi oman selontekonsa, ollaan sellaisessa suvantovaiheessa, että sen voi lausua. Eriäänisyys kirkon sisällä on niin vahvaa ja tilanne uhkaa muodostua niin jakavaksi, että olisi ehkä parempi tehdä radikaali ratkaisu ja luopua parisuhteiden sääntelystä, Komulainen sanoo.
Hän lisää, että mikäli vihkimisistä luovuttaisiin, moni odottaisi automaattisesti, että avioliitot siunataan. Ja että sen jälkeen keskusteltaisiin siitä, siunataanko myös samaa sukupuolta olevien liitot. Siksi Komulainen ehdotti kirjoituksessaan, että kirkko siunaisi vain ihmisten koteja – ei kenenkään parisuhteita.
Komulainen oli mukana työryhmässä, joka laati elokuun lopussa julkaistun piispainkokouksen selonteon. Monet ovat kritisoineet selonteon tulleen myöhässä siihen nähden, että uusi avioliittolaki tulee voimaan maaliskuun alussa.
– Varmaan se on myöhässä, mikäli ajattelee, että kirkon olisi pitänyt ennen maaliskuuta tehdä päätös – ja tässä tapauksessa nimenomaan myönteinen päätös samaa sukupuolta olevien vihkimisestä tai vähintään siunaamisesta. Kuitenkin sen jälkeen kun avioliittolain muutos hyväksyttiin joulukuussa 2014, asiaa on kirkon eri elimissä käsitelty ihan normaalissa aikataulussa.
Kirkolla oikeus itse päättää
Useat papit varsinkin pääkaupunkiseudulla ovat jo kertoneet, että he aikovat maaliskuussa pyydettäessä vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Toisaalta piispainkokous katsoi selonteossaan, että avioliittolain muutos ei muuta kirkon avioliitto-opetusta ja vihkimiskäytäntöjä.
– Näyttää siltä, että ruohonjuuritasolla jotkut papit ottavat ratkaisun omiin käsiinsä. On valitettavaa, jos näin käy, etenkin koska nekin piispat, jotka ovat myötämielisiä samaa sukupuolta olevien vihkimiselle, ovat selkeästi sanoneet, että nykyinen kirkkojärjestys ja vihkikaava eivät sitä salli, Komulainen sanoo.
Hän muistuttaa, että eduskunnan linjauksen mukaan kirkot ja uskonnolliset yhdyskunnat voivat itse päättää, vihkivätkö ne samaa sukupuolta olevia.
– Sen takia sellaiset puheenvuorot, että kirkon pitää noudattaa lakia, ovat käsittämättömiä. Kirkossa ei ylipäänsä pidä automaattisesti seurata maallisen vallan päätöksiä. Tässä toivoisin teologikunnalta vähän enemmän kriittisyyttä. Ihan eri asia on sitten olla kristittynä sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen tai siunaaminen nousee kirkon omasta uskosta, ja perustella se teologisesti.
– Olisi todella tärkeää, että mitä ikinä sitten tehdäänkään, päätös tehtäisiin teologisten argumenttien perusteella. Aivan liikaa kuulee sitä, että toisaalla vedotaan johonkin aitoon avioliittoon, jollaista ei todellisuudessa ole missään historian vaiheessa ollut olemassakaan, ja toisaalla vedotaan syrjimättömyyteen ja tasa-arvoon, jotka ovat sekulaareja, eivät teologisia käsitteitä.
Keskustelua käyty kauan
Muissa Pohjoismaissa luterilaiset kirkot vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja. Tanskassa ja Islannissa on valtiokirkko, joten päättäessään pitää vihkioikeuden kirkot hyväksyivät uuden avioliittolainsäädännön. Ruotsissa samaa sukupuolta olevia on vihitty vuodesta 2009 asti, Norjassa päätös tehtiin tänä keväänä.
– Ruotsissa moni sellainen, joka sinänsä on samaa sukupuolta olevien vihkimisen kannalla, on nyt jälkeenpäin ilmaissut, että asia ratkaistiin väärällä tavalla. He arvioivat, että asiaan olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa ja etsiä teologisia perusteluja, vaikka se olisikin tehnyt prosessista vaikeamman. Nyt vihkimistä perusteltiin lähinnä vetoamalla lähimmäisenrakkauteen, Komulainen kertoo.
Monella saattaa olla sellainen mielikuva, että Ruotsissa ja Norjassa asiat ovat edenneet nopeasti ja lähes yksimielisesti. Dogmatiikan yliopistonlehtori Minna Hietamäen mukaan niin ei ole. Hän sanoo, että yhdessäkään Pohjoismaassa samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen ei ole päädytty kovin lyhyessä ajassa. Esimerkiksi Ruotsin kirkossa homoseksuaalien asemasta alettiin keskustella jo 1950-luvulla.
– Norjassa taas kirkko otti ensin kielteisen kannan vihkimiseen. Kaikissa kirkoissa on myös eri tavalla ajattelevia ja sellaisia ryhmittymiä, jotka eivät vihkimistä hyväksy. Mutta ehkä muissa Pohjoismaissa keskustelu on jo laantunut ja tilanne normalisoitunut. Kyseessä ei enää ole niin iso asia, Hietamäki sanoo.
Jos Suomessa kirkko päättäisi luopua vihkioikeudesta, se poikkeaisi pohjoismaisesta linjasta. Hietamäen on vaikea nähdä, että niin tapahtuisi.
– Kaikissa Pohjoismaissa on todettu, että vaikka ei olisikaan teologisesti perusteltua, että kirkko vihkii ketään juridisesti avioliittoon, siitä ei haluta luopua, koska siihen on niin vahvat kulttuuriset syyt.
– Samalla Pohjoismaiset kirkot katsoivat myös, että luterilaisuuteen mahtuu sellainen käsitys avioliitosta, jossa myös samaa sukupuolta olevia pareja voidaan vihkiä.
Avioliittokäsitys muutoksessa
Hietamäen mukaan suomalaisessa keskustelussa oletetaan usein, että on olemassa jokin yksi oikea avioliitto, jota kirkko on aina vaalinut ja jota pitäisi muutosten keskellä puolustaa.
– On virheellinen ajatus, että jos samaa sukupuolta olevia pareja vihittäisiin, se olisi ensimmäinen iso muutos kirkon avioliittokäsityksessä. Suomessa kirkon opetus avioliitosta, aviopuolisoiden suhteesta ja heidän oikeuksistaan on muuttunut erityisen radikaalisti 1900-luvulla, Hietamäki sanoo.
Hänen mukaansa kirkko on tukenut sellaisia yhteiskunnallisen avioliiton muotoja, jotka eivät enää näyttäydy kristillisinä. Esimerkiksi vielä sata vuotta sitten naiset olivat avioliitossa holhouksenalaisia ja kirkko tuki tätä ajatusta. Hietamäki muistuttaa myös, että ei ole kauan siitä, kun eronneita vihittiin uuteen avioliittoon pitkin hampain. Vielä 1980-luvun alkuun asti heidän vihkimiseensä oli oma kaavansa.
Nykytilanteessa Hietamäki kaipaisi keskustelun laajentamista niin, ettei puhuttaisi pelkistä seksuaalivähemmistöistä vaan pohdittaisiin myös sitä, miten perheet ja parisuhteet ylipäänsä tänä päivänä ymmärretään.
– Tässä on taustalla isompi vyyhti, johon kuuluu paitsi käsitys parisuhteesta ja avioliitosta myös koko kristillinen ihmiskäsitys. On monia erilaisia hyvän parisuhteen muotoja – ja myös paljon toimimattomia avioliittoja.
Jaa tämä artikkeli: