Liikevaihto kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, henkilöstömäärä viisinkertaistunut.  Tavoitteena yhä vahvempi kansainvälinen läsnäolo ja toiminnan entistä tarkempi kohdentaminen.

Kyse ei ole mobiiliteknologian kasvuyrityksestä vaan Kirkon Ulkomaanavusta, vuonna 1947 perustetusta evankelisluterilaisen kirkon säätiöstä. Sen ensimmäisiä tehtäviä oli koordinoida ulkomailta sodanjälkeiseen Suomeen lähetettyä apua. Nyt Ulkomaanapu on yksi Suomen suurimmista ja tunnetuimmista kehitysyhteistyöjärjestöistä. Vuonna 2009 se käytti ulkomaiseen avustustyöhön lähes 21 miljoonaa euroa.

– Kirkon Ulkomaanavun työssä taloudellisen kasvun tavoitteleminen on eettistä, sillä se mahdollistaa auttamisen.  Henkilöstömäärän kasvu ei ole itsetarkoitus, vaan seurausta siitä, että haluamme tehdä työtä eri tavoin kuin ennen, painottaa Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala.

 

Vuonna 2009 Ulkomaanavun tulot olivat 26 miljoonaa euroa. Markkinoinnissa erottuvat yksityisille ihmisille ja yhteisöille suunnatut hankkeet, kuten Toisenlainen Lahja -verkkopalvelu sekä Naisten Pankki, joka on Ulkomaanavun hallinnoima rahasto kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon tukemiseksi.

Ulkomaanavun selvästi suurin rahoittaja on kuitenkin valtio, jonka osuus vuoden 2009 tuloista oli noin 46 prosenttia. Valtion suhteellista osuutta kasvatti 0,9 miljoonan euron lisämääräraha. Ilman sitä valtion osuus olisi ollut noin 44 prosenttia.  Yksityisten ihmisten ja yhteisöjen lahjoitukset olivat 5,5 miljoonaa euroa vuonna 2009 eli noin viidennes tuloista.

Seurakuntien euromääräinen tuki on vuosien varrella pysynyt melko vakaana, noin 8 miljoonassa eurossa vuosittain. Muiden tahojen tuki on vastaavasti kasvanut, joten suhteelliset osuudet ovat muuttuneet. Vuonna 2009 seurakuntien osuus kokonaistuotoista oli vajaa kolmannes, kun se vuonna 2001 oli puolet.

Alustavien tietojen mukaan Ulkomaanavun kokonaistuotot nousivat vuonna 2010 ensimmäistä kertaa yli 30 miljoonan euron. Tulokseen on merkittävästi vaikuttanut Haitin katastrofiapuun ja jälleenrakentamiseen saatu tuki.

 

Tehtäväkseen Ulkomaanapu on määritellyt ”köyhyyden vähentämisen kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten keskuudessa”. Työmuotoja ovat humanitaarinen työ katastrofeissa, jälleenrakennustyö katastrofien ja kriisien jälkeen sekä pitkäkestoinen kehitysyhteistyö.

– Useimmat Ulkomaanavun ohjelmamaista ovat niin kutsuttuja hauraita valtioita. Niissä kehitys kulkee harvoin suoraviivaisesti eteenpäin, minkä vuoksi Ulkomaanavunkin pitää liikkua joustavasti eri työmuotojen välillä, kertoo Pauliina Parhiala.

Kotimainen ja kansainvälinen vaikuttamistyö on osa Ulkomaanavun perustehtävää. Kotimaassa pyritään vaikuttamaan ihmisten asenteisiin ja aktivoimaan heitä mukaan vapaaehtoistoimintaan. Ohjelmamaissa Ulkomaanapu haluaa toimia yhteyksien luojana sen toiminnan piirissä olevien ihmisten ja poliittisten päättäjien välillä. Kansainvälisen vaikuttamistoiminnan tavoitteena on muuttaa köyhyyttä synnyttäviä poliittisia rakenteita.

Ehkä näkyvin merkki Ulkomaanavun toimintatapojen muutoksesta ovat Sudaniin, Somaliaan ja Haitiin perustetut kenttätoimistot. Alueellisia toimistoja on Keniassa, Kongossa ja Liberiassa. Ohjelmatyön vastuuta on tarkoitus vähitellen siirtää keskustoimistosta kentälle.

– Kenttätoimistojen avulla pääsemme lähemmäs paikallisia yhteistyökumppaneitamme ja apua tarvitsevia ihmisiä. Myös palautetta saadaan jatkossa entistä suoremmin kentältä Helsinkiin, kuvaa Parhiala.

 

Pitkän uran Kirkon Ulkomaanavussa tehnyt Leo Siliämaa jäi eläkkeelle vuodenvaihteessa. Viimeiset kolme vuotta hän työskenteli Ulkomaanavun maajohtajana Sudanissa. Hänen mielestään Ulkomaanavun muutoksen tuloksia pitää arvioida sen perusteella, miten hyvin kenttätyö tulee tehdyksi. Työn uudelleenorganisointi on hänen mukaansa edelleen kesken.

– Pääosan työstä tekevät edelleen paikalliset kumppanit ja kansainväliset organisaatiot. Oma läsnäolo voi jatkossa toki merkitä työn sisällön syvenemistä.


Ulkomaanavun muutosprosessi on kesken, myöntää Parhiala. Keskeneräisyys rasittaa työntekijöitä.

– Henkilöstössä on sekä pitkään työskennelleitä senioreita että vastikään rekrytoituja nuoria asiantuntijoita. Monissa tiimeissä on jatkuvasti yksi työntekijä tulossa, toinen menossa. Vaihtuvuus lisää turbulenssia, minkä hallitseminen on haasteellista.

Parhiala näkee parhaillaan käynnissä olevan uuden nelivuotisstrategian valmistelutyön mahdollisuutena vahvistaa työn tekemisen mielekkyyttä:

– Muutosjohtamisessa on tärkeää, että organisaation tavoitteet ja tehtävät ovat kirkkaat ja selkeät. Jokaisen työntekijän pitää tietää, mitä ollaan tekemässä ja miksi.