Kirkossa on mahdollisuus muutokseen
Ekaluokkalaisen tyttäreni luokalla kolmannes opiskelee elämänkatsomustietoa, kolmannes islamin uskontoa ja kolmannes on luterilaisessa uskonnonopetuksessa.
Reilut 40 vuotta sitten kävin itse kansakoulua. Opettaja piti uskonnonopetuksen lisäksi itse päivittäin aamuhartauden harmonilla säestäen.
Maailma on radikaalisti muuttunut, eikä uusi kirkon nelivuotiskertomus tuo yllätystä: kirkon jäsenmäärä, kirkollisten toimitusten osuus ja sitoutuminen kirkon uskoon on laskenut merkittävästi.
Jo useamman vuoden ajan olen istunut erilaisissa kokouksissa kuuntelemassa tutkijoita, ja yhdessä on valiteltu ja ihmetelty tilannetta.
Esimerkiksi yhteisen kirkkovaltuuston jälkeen luottamushenkilöt heittelevät kahvilassa lennokkaita ideoita, mutta rakenteista päättäminen ei vaikuta seurakuntien tarjoamaan perustoimintaan.
Jos seurakunta olisi yritys, sen nykyisten työmuotojen päälle vedettäisiin henkselit ja lähdettäisiin yhdessä miettimään, millä keinoilla tämän päivän ihmiset voisivat saada yhteyden Jumalaan. Nyt uudet ideat lisätään nykyisen toiminnan päälle, eivätkä työntekijät jaksa innostua niistä.
Hädän keskellä Helsingissä on otettu uudestaan tarkasteltavaksi tabuksi muuttunut evankeliointi. Olen positiivisesti hämmentynyt, kun seuraavassa kirkkoherrojen kokouksessa päivän teemana on ”Uskon merkittäväksi tekeminen – evankeliointi tämän päivän seurakunnassa”.
Aihe on lähellä sydäntäni, sillä perustin kristillisen radion 15 vuotta sitten. Haluamme ohjelmillamme avata ikkunoita uskoon, antaa toivoa elämän kriiseissä ja auttaa kuuntelijoita ymmärtämään arvoista eri tavoin ajattelevia lähimmäisiään.
Jotkut kritisoivat meitä liian kristilliseksi, mutta miksi kilpailisimme Yleisradion yleisohjelman kanssa?
Kirkkokaan ei voi voittaa kilpailua sieluista viihteen tai liikunnallisten harrastusten avulla, sillä niitä joku muu tekee ja tarjoaa aina paremmin.
Kirkosta ihminen etsii tärkeämpiä asioita. Kirkon työntekijöiden ja seurakuntalaisten on itse uskottava ainutlaatuiseen tehtäväänsä. On selkeästi kerrottava evankeliumia ja kohdattava ihminen ihmisenä.
Kaikki mittarit masennuksista, avioeroista ja itsemurhista ovat hälyttäviä, ja varmasti maailman epävarma tilanne vain lisää ihmisten ahdistusta. Miksi he eivät löydä lohtua ja iloa seurakunnasta – miksi viestimme ei tavoita ihmistä?
Valtakunnallinen Kirkkopalvelut-järjestö etsii parhaillaan järjestäjää seuraaville Kirkkopäiville. Entä jos järjestäisimme ne Espoossa? Puhaltaisimme yhteen hiileen, julistaisimme innolla ja taidolla, sanoin ja sävelin armosta, niin ettei kukaan Espoossa voisi tätä viestiä ohittaa.
Ilman julistamisen paloa kirkolla ei ole mahdollisuutta.
Kirsi Rostamo
Espoon yhteisen kirkkovaltuuston jäsen ja hiippakuntavaltuutettu
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ketola: Menestyksen teologia virittää suuria odotuksia kristillisiä tv-kanavia ja evankeliointikampanjoita kohtaan
PuheenvuorotMutta voidaanko Jumalan suosiota mitata kääntyneiden määrällä tai kasvavilla katsojaluvuilla?