– Urheilijat ovat monille nuorille isoja esikuvia. Miksi he eivät voisi olla myös äänekkäämpiä oikeudenmukaisuuden ja yhteisen hyvän puolesta? kisapappi Leena Huovinen kysyy. Kuva: Liisa Huima
Kisapappi: Dopingin kaltaisia oikopolkuja valitaan kaikkialla – urheilussa ne vain tulevat ilmi
Leena Huovinen lähtee Suomen olympiajoukkueen mukaan Rio de Janeiroon. Hän toivoo, että urheilijat ottaisivat kärkkäämmin kantaa oikeudenmukaisuuden puolesta.
Pastori Leena Huovinen on oppinut, että tieteen ja huippu-urheilun maailmoissa on paljon samaa.
– Ihmiset ovat lahjakkaita tietyn asian osaajia, mutta samat kysymykset meillä kaikilla on.
Sekä yliopisto- että urheiluväki ovat katsoneet hyväksi, että työpaikalla on kirkon edustaja. Huovinen työskentelee oppilaitospappina Helsingin yliopistolla ja suomalaisten kisajoukkueiden urheilupappina. Tällä viikolla hän lähtee olympiajoukkueen kanssa kuukauden matkalle Brasiliaan Rio de Janeiroon.
– Oma kokemukseni 21 pappisvuoden jälkeen on, että kirkon asialle on näissä piireissä kysyntää. Elämä ei ole pelkkää suorittamista, vaan tässä on muutakin, Huovinen kertoo.
Kuskille on helpompi jutella
Kisapapin ykköstehtävä on tarjota urheilijoille suorituksista vapaa alue. Pääasiassa työ on kuuntelemista ja juttelemista – ja juttelemaan monet myös tulevat.
– Urheilupsykologin kanssa keskustellaan jännittämisestä, mielikuvaharjoituksista ja suorituksen parantamisesta. Papin kanssa on esillä iso kuva elämästä, jossa urheilu on vain yksi juonne, Leena Huovinen selittää.
Puheenaiheet ovat laidasta laitaan. Jutellaan Pokémon Go -pelistä ja syksyn trendiväreistä, mutta juttu voi nopeastikin sukeltaa syvään päähän.
En minä voi sanoa, että tämä ei kuulu minulle, koska tämä ei ole papin tehtäviä.
– Että mitä ajattelee elämästä, mikä tämän kaiken merkitys on ja mitä minun pitäisi tehdä.
Myös hengelliset kysymykset kiinnostavat monia, vaikka kaikki urheilijat eivät ole kristittyjä.
– Joku on sanonut hyvin, että jos kaikki ihmiset eivät olekaan uskonnollisia, kaikki ovat hengellisiä.
Kisapappi hoitaa myös monia juoksevia asioita. Huovinen on jonottanut päiväkausia viisumitoimistossa, kun joukkueen viisumit eivät olleetkaan kunnossa. Tarpeen tullen hän on autonkuljettaja, tai mitä nyt tarvitaan.
– Paljon on käytännön juttuja, joissa tarvitaan tormakkaa toimintaa. En minä voi sanoa, että tämä ei kuulu minulle, koska tämä ei ole papin tehtäviä.
Päinvastoin: kun pappi istuu ratin takana kuskaamassa urheilijoita kentälle, hänelle on myös helppo jutella.
Viisas urheilija ymmärtää, että menestys on ohimenevää
Leena Huovinen on itsekin entinen kilpaurheilija. Hän voitti nuorena pari uinnin Suomen-mestaruutta. Urheilu on opettanut Huoviselle kunnianhimoa ja pitkäjänteisyyttä. Toisaalta koko touhussa on hänestä jotain kummalista.
– Eihän siinä tavallaan ole mitään järkeä, että kuka nyt hyppää pisimmälle tai kuka ui kovimmin. Mutta jokin siinä on.
Etenkin nuorelle urheilijalle ensimmäinen arvokisavoitto voi olla huumaava neitseellinen kokemus, jota ei ikinä tule samalla tavalla saavuttamaan.
– Mutta viisas urheilija ymmärtää, että se on ohimenevää, Huovinen toteaa.
Kisapappina Huovista eivät ensisijaisesti kiinnosta mitalit, vaan ihmiset. Hänestä olisi tärkeää, että huippu-urheilijat osaisivat määritellä itsensä muutenkin kuin tekemisensä kautta.
– Niinhän se on kaikilla. En minäkään ole pelkkä pappi tai työnohjaaja, olen paljon muutakin.
Dopingia käyttänyttä ei saa demonisoida
Maailman antidopingtoimisto Wada julkaisi heinäkuussa raportin, jonka mukaan Venäjän valtio ja turvallisuuspalvelu peittelivät systemaattisesti venäläisurheilijoiden dopingin käyttöä Sotshin talviolympialaisissa vuonna 2014. Norjalainen mieshiihtäjä kärähti vastikään liiasta astmalääkkeen käytöstä. Kovilla odotuksilla Rion kisoihin valmistautunut egyptiläiskeihäänheittäjä jäi juuri kiinni lisätestosteronin käytöstä.
Vaikka Leena Huovinen ei hyväksy dopingin käyttöä, hän ymmärtää sen.
– Samanlaisia oikopolkuja otetaan joka puolella yhteiskuntaa, mutta urheilussa ne tulevat herkemmin esiin, koska niitä valvotaan.
Säännöistä on pidettävä kiinni, mutta dopingia käyttäneiden ihmisarvo on säilytettävä.
Huovisesta on oikein, että dopingista kärähtäneet urheilijat hyllytetään. Samalla hän on huolissaan siitä, millä voimalla dopingia käyttäneitä vastaan hyökätään.
– Ne yksittäiset ihmiset, jotka ovat sille tielle sortuneet, on demonisoitu niin nurkkaan kuin vain voi. Säännöistä on pidettävä kiinni, mutta dopingia käyttäneiden ihmisarvo on säilytettävä. Siinä meillä on vielä paljon opittavaa.
Toinen moraalinen pähkinä, jota Huovinen joutuu pureskelemaan, ovat kisamaiden yhteiskunnalliset olot. Olympiahuuma peittää alleen Brasilian monet ympäristö- ja sosiaaliset ongelmat. Huovinen toivoisi, että nuoret urheilijat ottaisivat epäkohtiin kärkkäämmin kantaa.
– Urheilijat ovat monille nuorille isoja esikuvia. Miksi he eivät voisi olla myös äänekkäämpiä oikeudenmukaisuuden ja yhteisen hyvän puolesta? Huovinen kysyy.
Etenkin urheilujohto korostaa usein, että politiikka ja urheilu eivät kuulu yhteen. Huovinen on eri mieltä.
– Eivät ne ole erillään. Ei maailmassa mikään ole erillään muusta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Olympiajoukkueen kisapappi Leena Huovinen ehdolle Espoon piispaksi
AjankohtaistaKirkko voi vihkiä homopareja jo nyt, sanoo 54-vuotias rovasti ja oppilaitospappi.