Caravaggion maalaus Pyhä Fransiskus meditoi.
Kohdevalossa kärsimys
Caravaggion maalauksissa musta on mustaa, eikä ihmistä kaunistella.
Heinäkuussa tulee kuluneeksi 400 vuotta italialaisen taiteilijan Caravaggion kuolemasta. Levottomasta elämästään kuuluisa taiteilija ei ehtinyt edes neljänkymmenen vuoden ikään. Silti hän uudisti maalaustaidetta ennen näkemättömällä tavalla
Vuonna 1571 syntynyt Michel-angelo Merisi da Caravaggio oli kotoisin Pohjois-Italiasta Lombardian alueelta. Nimi Caravaggio tulee samannimisestä kylästä, josta hänen sukunsa oli lähtöisin. Caravaggio vietti varhaislapsuutensa Milanossa, kunnes perhe pakeni ruttoa kotikylään. Sekä isä että isoisä kuolivat tautiin, ja vastuu perheen elättämisestä jäi äidille.
13-vuotiaana tuleva taiteilija aloitti nelivuotiset opinnot milanolaisen maalarin Simone Peterzanon työpajassa. Parikymppisenä hän lähti Roomaan, jossa hän työskenteli useiden taiteilijoiden apulaisena. Vuonna 1598 hän sai suojelijakseen ja työnantajakseen kardinaali Del Monten, millä oli suuri merkitys hänen tulevalle uralleen. Tuohon aikaan taiteilijat elättivät itsensä tilaustöillä. Katolinen kirkko oli merkittävä työnantaja, mutta Caravaggio teki maalauksia myös yksityisille keräilijöille.
Caravaggion maalaustyylille on leimallista chiaroscuron eli valohämyn taidokas käyttö. Maalauksissa on suuri valon ja varjon välinen kontrasti: voimakas kohdevalo ja tumma tausta. Ilmeikkäät henkilöt on usein kuvattu niin kuin heidät olisi yllätetty kesken toiminnan ja pysäytetty ohikiitävään hetkeen, mistä syntyy jännitteinen ja vangitseva tunnelma. Yli 200 vuotta ennen valokuvauksen keksimistä maalatut teokset ovat kuin taitavan valokuvaajan rajaamia tilannekuvia.
Caravaggion tuotanto on melko suppea. Häneltä tunnetaan seitsemisenkymmentä maalausta, joista suurin osa on aiheiltaan uskonnollisia. Aiheina ovat niin Raamatun kertomukset kuin pyhimysten elämä — monista aiheistaan hän teki useampia versioita. Hän maalasi niin Jeesuksen kärsimyshistoriaa kuin evankelista Matteuksen elämänvaiheita, Paavalin kääntymyksen ja Fransiskus Assisilaisen rukoilemassa.
Caravaggio eli ja työskenteli vastauskonpuhdistuksen aikaan. Kyseessä oli katolisen kirkon reaktio reformaatiolle ja protestantismin leviämiselle. Se ulottui moniin kirkollisen elämän käytäntöihin, myös taiteeseen.
1500-luvun puolivälissä pidetty Trenton kirkolliskokous linjasi muun muassa, että taiteen tehtävänä oli vahvistaa uskoa. Siksi kuvattujen hahmojen ja tapahtumien oli oltava tunnistettavia. Uskonnollisessa taiteessa oli pyrittävä puh-tau-teen ja arvokkuuteen ja esitettävä Raamatusta ja pyhimysten elämästä sellaisia kertomuksia, jotka toimivat esikuvina ja herättivät hurskautta.
Aihevalinnoiltaan Caravaggion teokset noudattivatkin näitä periaatteita. Aiheiden käsittelytapa, kaunistelematon ja lihallisen realistinen ote sen sijaan oli usein kirkolle liikaa. Joitakin maalauksia ei esimerkiksi niiden valmistumisen jälkeen kelpuutettukaan kirkkoihin, joihin ne oli tilattu, ja ne päätyivät yksityisille keräilijöille.
Paheksuntaa aiheutti esimerkiksi yksinkertaiselta kansanmieheltä näyttänyt evankelista Mat-teus. Tavallinen kansanmies kuvassa toki olikin, sillä Caravaggio poimi mallinsa köyhien joukosta kaduilta ja kapakoista. Metelin sai aikaan myös Neitsyt Marian kuolemaa kuvannut maalaus. Jumalan äitiä ei ollut sopivaa esittää turvonneena ruumiina, sääret paljaina. Asiaa ei auttanut se, että Caravaggion kerrotaan käyttäneen kyseisessä teoksessa mallinaan Tiber-joesta nostettua hukkunutta prostituoitua.
Tuttuihin, taiteessa moneen kertaan toistettuihin aiheisiin Caravaggio löysi oman näkökulmansa. Hänen maalauksissaan Jeesuksen tai marttyyrien kärsimyksessä ja kuolemassa ei ole mitään ylevää. Niissä kärsivä uhri on yhtä inhimillinen kuin kiduttajansa, joiden kasvoilla kuvastuu niin hämmennys kuin julmuus. Eikä Caravaggiolta löydy sellaista perinteistä Madonna ja Jeesus-lapsi kuvaa, joita hänen edeltäjänsä renessanssiaikana tekivät lukemattomia. Sen sijaan Caravaggion Jeesus-lapsi auttaa äitiään polkemaan käärmeen kuoliaaksi.
Hurjimpia — ja kuuluisimpiakin — ovat irtileikatut päät: mestattu Johannes Kastaja vadilla, Daavidin roikottama Goljat ja apokryfikirjojen Holofernes. Kauhunhuutoon jähmettyneen Medusan pään mallina Caravaggio perimätiedon mukaan käytti teloitetun nuoren miehen päätä.
Väkivaltaisista näyistä on houkuttelevaa etsiä yhtymäkohtia taiteilijan myrskyisään elämään: mitä muuta maalaisikaan taiteilija, jonka kerrotaan nukkuneen miekka vieressään. Caravaggiolla oli ilmeisen kiivas temperamentti, minkä seurauksena hän ajautui sanasotiin ja kapakkatappeluihin tuon tuosta.
Vuonna 1606 hän tappoi kaksintaistelussa vastustajansa ja kuolemantuomion saatuaan pakeni Roomasta. Paria vuotta myöhemmin hän joutui pakenemaan Maltalta haavoitettuaan erästä miestä tappelussa. Vuonna 1609 hän itse joutui aseistautuneiden miesten hyökkäyksen kohteeksi ja loukkaantui vakavasti.
Caravaggio signeerasi teoksistaan vain yhden, Maltalla vuonna 1608 maalaamansa Johannes Kastajan teloituksen. Signeeraus on tehty samalla värillä kuin Johanneksen kaulasta suihkuava veri, verilammikon alle. Taiteilija ilmeisesti samastui aiheeseensa, kokihan hän itsekin olevansa vainon uhri.
Vuonna 1610 Caravaggion maanpako näytti päättyvän. Hänelle oli luvassa armahdus paavilta. Sen toivossa hän lähti kohti Roomaa, mutta matkalla saatu kuumetauti, luultavasti malaria, koitui hänen kohtalokseen.
Lähteet:
Manuel Jover: Caravaggio. Terrail 2007.
www.caravaggio.com
Intendentti Minerva Keltasen haastattelu
Kaksi Fransiskusta
Suomalainen taideyleisö saa pienen maistiaisen Caravaggion juhlavuodesta Sinebrychoffin taidemuseossa. Siellä on esillä kaksi lähes samanlaista maalausta, joiden aiheena on Pyhä Fransiskus meditoimassa. Toinen niistä on aito Caravaggion teos, toinen kopio. Miksi niitä on kaksi?
— Ei ole mitenkään tavatonta, että Fransiskuksia on kaksi. Monista vanhoista taideteoksista on olemassa kaksoiskappaleita, sillä mestareiden teosten kopioiminen kuului taiteilijoiden koulutukseen. Aitoja ne molemmat eivät voi olla, niiden maalaustekninen toteutus on liian erilainen, sanoo Sinebrychoffin taidemuseon intendentti Minerva Keltanen.
Rooman Santa Maria della Concezione kirkossa olevaa maalausta pidettiin vuosisatojen ajan Caravaggion työnä. Tiedettiin myös toisen samanlaisen maalauksen olemassaolosta Carpineto Romano -kirkossa. 2000-luvulla maalauksia ruvettiin tutkimaan yhdessä.
Röntgenkuvaus aiheutti yllätyksen: Carpineto Romano -kirkon maalaus olikin alkuperäinen. Alkuperäiseksi luullun maalauksen puolestaan onkin todennäköisesti maalannut Bartolomeo Manfredi, eräs Caravaggion seuraajista eli caravaggisteista.
Kopioksi luultu maalaus osoittautui aidoksi, kun siitä paljastui röntgenkuvissa pentimentoja eli korjauksia alkuperäiseen suunnitelmaan. Kopiossa sellaisia ei olisi.
— Lisäksi maalaustapa ja tekniikka vastaavat täysin Caravaggion muissa teoksissaan käyttämiä, Keltanen lisää.
Kokonaan Fransiskuksen salaisuus ei ole ratkennut, sillä Caravaggio-asian-tuntijat ovat erimielisiä maa-lauk-sen ajoituksesta. Caravaggion kirjeiden ja muiden elämäkertatietojen perusteella tehdyt arviot vaihtelevat vuodesta 1603 vuoteen 1609.
Keltanen toteaa, että ensi näkemältä Caravaggion ja Manfredin tekemissä maalauksissa ei juuri eroja huomaa. Tarkemmin katsoessaan havaitsee, että aidossa Caravaggion maalauksessa pyhimyksen kasvot on pienillä nyansseilla saatu elävämmiksi. Eroa on myös ristin koossa, kivessä ja hupun laskoksissa.
Fransiskus Assisilainen on Italiassa varsin suosittu pyhimys, ja Caravaggio teki hänestä kaksi muutakin maalausta.
Caravaggion maalauksia on tiettävästi nähty Suomessa aiemmin vain kerran, silloinkin lainassa oli vain yksi teos. Nyt Fransiskus-näyttelyyn liittyen Sinebrychoffin taidemuseon yläkertaan on koottu uusi ripustus museon omissa kokoelmissa olevasta italialaisesta taiteesta ja Caravaggion seuraajien, kuten Gioacchino Assereton ja Jusepe de Riberan, maalauksista.
Caravaggio — Pyhän Fransiskuksen arvoitus on esillä 9.5. saakka Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä
Jaa tämä artikkeli: