Myönnä heikkous. Kun tullaan tietoisemmaksi omasta raadollisuudesta, tullaan tietoisemmaksi omasta rakkauden tarpeesta, Tommy Hellsten uskoo.
Kohti nöyrän rakkauden iloa
Tommy Hellsten houkuttelee kohti rakkauden todellisuutta.
Matkalle pääsee se, joka pysähtyy. Vahvuus löytyy heikkoudesta. Saat sen mistä luovut.
Kirjailija ja terapeutti Tommy Hellsten on viehättynyt paradoksien voimasta. Näennäinen ristiriitaisuus paljastaa lähemmin pohdittuna häivähdyksen syvempää totuutta. Paradoksit herättävät kysymyksiä, joihin vastatakseen joutuu kyseenalaistamaan sen, mitä on tottunut pitämään itsestään selvänä.
Kirjassaan Elämän paradoksit Hellsten houkuttelee lukijaa uskaltautumaan prosessiin: kyselemään oman itsensä tilaa, etsimään teitä hyvään elämään.
– Kyse ei ole hyvän elämän resepteistä. En halua antaa ohjeita johonkin päämäärään kulkemiseen. Minä haluan avata maiseman, johon ihminen itse lähtee kulkemaan, Hellsten sanoo.
Ihminen paljastuu Tommy Hellstenin kuvaamana heikommaksi ja riippuvaisemmaksi kuin on tullut tavaksi ajatella.
Menestys ja pärjäävyyshän ovat vahvan ihmisen ominaisuuksia ja niihin kannustetaan. Hellsten pohtii, onko kyse sairaasta vahvuudesta.
– Mitä kasvu on? Ei se ole paremmaksi tai moraalisemmaksi tulemista, hän toteaa.
– Kasvu on nöyräksi tulemista. Kun tullaan tietoisemmaksi omasta raadollisuudesta, tullaan tietoisemmaksi omasta rakkauden tarpeesta. Kun ymmärrän kuinka tarvitsen rakkautta, asetun ottamaan sitä vastaan ja vasta silloin voin sitä saada.
Rakkaus on avain elämän perimmäisimpiin kysymyksiin. Rakkaudettomuuden kokemusten haavat ja rakkaudetta jäämisen pelko jähmettävät meidät suojavarustusten taakse. Sairas vahvuus syntyy yrityksestä peittää omat pelot ja oma heikkous ulkokuoren suvereenilla voimalla.
Ainostaan heikkoutta päin kulkeminen voi johtaa oikeaan vahvuuteen. Rakastetuksi tuleminen ja rakkauden kokeminen avaavat meidät hyväksymään itsemme ja suuntaavat meidät kohti toisia. Vasta rakkautta saatuaan voi sitä toisille antaa.
Vain nöyrä kykenee aidosti kohtaamaan toisen ihmisen.
– Täysin suvereeniksi asettunut ihminen ei kuule eikä näe toista, eikä hänen kanssaan pysty aitoon vuorovaikutukseen, Tommy Hellsten sanoo.
– Kun ihminen ensin katsoo itseään, hän voi seuraavaksi vapautua toimimaan toisten parissa.
Esimerkiksi parisuhteessa, vanhemmuudessa ja johtamisessa toimivan vuorovaikutuksen avain on keskinäisessä kunnioittamisessa. Oman heikkoutensa kohdannut ja tunnistava aikuinen kykenee antamaan tilaa kumppaninsa ja alaisensa persoonalle ja lapsensa kasvulle.
Se ei ole helppoa, pikemminkin se on vaikeampaa kuin mikään muu. Erityisesti perheessään ihminen on lähimpänä sisäisiä heikkouden ja haavoittuvuuden kokemuksiaan, joita hän pyrkii torjumaan.
– Sellaista kuin täydellinen vanhemmuus ei ole olemassa. Mutta rohkaisevaa on, että sitä mukaa kuin aikuinen kohtaa haavoittuvuuttaan ja synnyttää itseensä tilaa rakkaudelle, lapset ottavat sen salamannopeasti oman kasvunsa tueksi, Hellsten sanoo.
Rakkauden ääressä nöyrä vanhempi luo rakkauden tilaa lapsen elämään.
Terapeuttisessa matkassa ei ole kyse vain ihmisen sisäisistä ratkaisuista. Myös puitteita tulee korjata. Hyvä yhteisö kannattelee hyvää elämää, on sitten kyse perheestä, työpaikasta tai koko yhteiskunnasta. Tommy Hellsten rohkaisee meitä pohtimaan yhdessä, mitä hyvä elämä ja hyvä ihmisyys niissä ovat.
Työkeskeinen kulutusyhteiskunta tarjoaa ihmiselämän kipukohtien peitoksi välitöntä tarpeiden tyydytystä. Hyvä elämä rakennetaan ostamalla onnea.
– Me olemme kuitenkin jo nähneet, ettei pelkkä talouden kasvu synnytä hyvinvointia. Masennuksen ja uupumuksen määrä huutaa meille, ettemme ole oikealla tiellä, Hellsten pohtii.
– Olisi uskallettava painaa jarrua. Vasta kun ihminen on kohdannut itsensä aidosti, hän saavuttaa levollisuuden, jossa on hyvä olla. Hänessä syntyy tilaa tekemisen ilolle ja luovuudelle, jota yhteiskuntakin tarvitsee.
Tämä liittyy Hellstenin mielestä johtamiseen, mutta myös itsensä johtamiseen – työelämän pahoinvointi ei selity vain huonolla esimiestyöllä.
Hellsten on kiinnostunut mahdollisuuksista rakentaa työpaikoilla ihmistä kohtaavaa työkulttuuria. Siitä saadut tulokset yllättävät.
Mihin paradoksien tie lopulta vie?
Tommy Hellstenin pohdiskelu riisuu ihmisen yltä itsestäänselvyyksien ja varmuuksien kerroksia yhden toisensa perään, kunnes jäljellä on paljas ihminen.
Myös muodollisen uskonnollisuuden kerros joutaa mennä, jos se tarkoittaa ulkoapäin asetettuja vaatimuksia ja malleja.
Mitä sitten jää jäljelle, kun uskonnonkin pintapuoli murenee?
– Minä en koe siellä tyhjyyttä. Kun kaikki on riisuttu, jäljelle jää rakkaus, Tommy Hellsten miettii.
– Mitä syvemmälle uskallat mennä, sitä selkeämmin löydät rakkauden. Se rakkaus synnyttää meidät persoonaksi. Sanotaanhan Raamatussa, että Jumalan valtakunta on meidän sisällämme ja meidän keskuudessamme. Ja se toteutuu keskellä jokapäiväistä arkea.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Harras hetki: Carita-puolison kuolema avasi Tommy Hellstenille taivastietoisuuden
HengellisyysKokemus äskettäin kuolleen puolison läsnäolosta palautti Tommy Hellstenin elämänhalun.
