Opetusmatkalla. Espoon tuomiokirkkoseurakunnan musiikkileikkikoulun opettaja Heli Vapaakallio oli mukana kehittämässä kenialaisten koulujen opetusta. Kuva: Ville Stambej
Kohti parempaa koulupäivää
Espoolainen Heli Vapaakallio harjoitteli uudenlaisia oppitunteja kenialaisten opettajien ja heidän oppilaidensa kanssa.
Kyyneleet vierivät musiikkileikkikoulun opettaja Heli Vapaakallion poskille. Hän on juuri palannut Keniasta World Teacher -ohjelmaan kuuluvalta matkalta. Kahden viikon aikana nähdyn ja koetun sulattaminen on vielä kesken.
”Tuhat kertaa piti laittaa tunteet sivuun ja sanoa itselleni, että ajattelen tätä huomenna”, Vapaakallio sanoo.
Kirkon Ulkomaanapu, Opettajat ilman rajoja ja sen hollantilainen järjestö Edukans järjestivät heinäkuussa kehitysyhteistyömatkan, joka vei 20 hollantilaista ja suomalaista opettajaa vierailulle kahdeksaan kenialaiseen kouluun. Koulut sijaitsevat Awasin alueella Victoriajärven lähellä.
Espoosta mukana olivat Jousenkaaren koulun luokanopettaja Ville Stambej, Opettajat ilman rajoja -järjestön yhteyspäällikkö Inka Hopsu Kirkon ulkomaanavusta sekä Vapaakallio, joka toimii Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa musiikkileikkikoulun opettajana.
Ulkoa oppimisesta oivaltamiseen
Matkan tavoitteena oli muuttaa koulujen pedagogiikkaa lapsilähtöisemmäksi ja lisätä lasten osallistumista oppitunneilla. Vierailijat ja kenialaiset opettajat toteuttivat ryhmätyöskentelyjä, katsoivat oppitunteja videolta ja keskustelivat paljon.
”Oppitunneilla näkyi paljon opettajajohtoista toistamista ja ulkoa oppimista, jossa lasten omaehtoinen tekeminen, ajatteleminen ja syvempi oivaltaminen jäivät pois”, Vapaakallio kertoo.
Vapaakallion ryhmä vieraili kouluissa, joissa oppilaiden ikä vaihteli kolmesta noin seitsemääntoista ikävuoteen. Vapaakallio veti muun muassa opetuksellisia laululeikkejä ja opetti lapsia muodostamaan kirjaimia omaa kehoa käyttämällä.
|
Kirjeitä Suomesta. Ville Stambej on juuri jakanut kenialaiselle luokalle omien neljäsluokkalaistensa kirjoittamat kirjeet. Koulujen alettua Jousenkaaren koulussa tutustutaan vastauskirjeisiin. Kuva: Ville Stambej |
Hänen yllätyksekseen pienimpienkin lasten kanssa käytettiin opetuskielenä englantia.
”Ei ollut mitään takeita siitä, että lapset ymmärsivät, mistä puhuttiin. Kolmen vierailupäivän aikana pikkulasten ryhmässä ruvettiin käyttämään huomattavasti enemmän lasten omaa äidinkieltä.”
Sadut ja tarinat käyttöön
Vapaakallion kohtaamat opettajat olivat lahjakkaita ja pedagogisesti taitavia, mutta kenialaisessa koulujärjestelmässä opettajan liikkumavara on pienempi kuin Suomessa. Opettajat puursivat sitkeästi lähes mahdottomissa oloissa.
”Kyse ei ollut siitä, että me tiedämme paremmin, vaan työskentelimme yhdessä. Opettajilla oli paljon voimavaroja, jotka jäivät piiloon."
Eräs miesopettaja tunsi suuren määrän oman kulttuurinsa satuja ja tarinoita, mutta ei käyttänyt osaamistaan varhaiskasvatuksessa.
”Hän ilahtui suuresti, kun ymmärsin satujen arvon ja kannustin käyttämään niitä. Toivon, että opettajat saivat rohkeutta tehdä asioita omalla tavallaan ja oppilaiden yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.”
Surun ja ilon kyyneliä
Kyyneleet nousevat silmiin, kun Vapaakallio muistelee opettajilta kuulemiaan kertomuksia kenialaisten lasten rankoista tilanteista ja taustoista, kuten tyttöjen kokemasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Rankalta tuntui myös nähdä, että varhaiskasvattajat eivät ottaneet pieniä lapsia syliin, kuten Vapaakallio on tottunut tekemään Suomessa.
”Mutta mikään ei ollut toivotonta, eivätkä opettajat olleet vähääkään alistuneita tai välinpitämättömiä. Koulutus on vastaus niin moneen ongelmaan.”
Kun Vapaakallio näyttää tabletiltaan matkalla taltioituja videoita, silmissä on ilon kyyneliä. ”Koimme lasten kanssa monia taianomaisia hetkiä”, hän sanoo.
Matka aloitti Awasin kouluissa kolmevuotisen projektin. Paikalliset opetusjärjestöt seuraavat pedagogiikan kehittymistä, ja vuoden kuluttua järjestetään uusi opettajavierailu.
Asiassa on kuitenkin yksi mutta: Vapaakallion mukaan hankkeen jatko on vaarassa rajujen kehitysyhteistyöleikkausten vuoksi. Hallitus saakin kipakat terveiset:
”Joudummeko nyt ilmoittamaan, että se oli siinä, emme tulekaan enää? Kuinka me, joilla on kaikkea, voimme ottaa niiltä, joilla ei ole mitään?”
"Syntyi velkaa, joka on tasattava"
Mikä sai sinut lähtemään Opettajat ilman rajoja -järjestön matkalle Kenian kouluihin, Espoon tuomiokirkkoseurakunnan musiikkileikkikoulun opettaja Heli Vapaakallio?
"Kahdeksan vuotta sitten vein silloisen tyttökuoroni kanssa konserttimatkalle Gambiaan. Se oli silmiä avaava reissu, joka jätti jäljen sekä minuun että tyttöihin."
Mikä Gambiassa koettu teki erityisen vaikutuksen?
"Ihmiset. Jakamisen kulttuuri ja se, miten minut ja tytöt otettiin yhteisön jäseniksi ja paikalliset ihmiset huolehtivat tytöistä. Minussa syntyi vahva ajatus: kaikesta siitä, mitä olen saanut, on syntynyt velkaa, jota on tasattava. Tilaisuus antaa jotakin takaisin ilmaantui keväällä, kun kuulin Kenian kouluhankkeesta."
Taneli Kylätasku
Lue lisää matkasta Heli Vapaakallion blogista.
Jaa tämä artikkeli: