Kristian Åbackan mielestä urheilussa on tärkeintä se, että se tuo terveyttä, tasa-arvoa ja hyvää mieltä.
Kohti parempia palkintoja
Kristian Åbacka alkoi katsoa urheilua uusin silmin kilpauran jälkeen.
Hiihtoa ja suunnistusta, sitten hiihtosuunnistusta. Niitä Kristian Åbacka harrasti lapsuudessaan ja nuoruudessaan Alavetelissä Pohjanmaalla.
– Olen ollut pienestä asti urheilullinen. Nuorena se oli kilpailuvoittoisempaa, sain SM-mitaleitakin hiihtosuunnistuksessa. En tiedä, olinko jo alun perin kovin kilpailuhenkinen, mutta nälkä kasvoi syödessä.
Åbacka ei muista lähteneensä koskaan harjoittelemaan siksi, että hänen pitäisi täyttää jonkun muun odotukset, vaan ihan omasta tahdostaan.
– Kun lukioikäisenä heräsin aamulla aikaisin ja lähdin juoksemaan tai hiihtämään, en olisi jaksanut, ellen olisi sitä itse halunnut.
Kun Åbacka meni armeijaan ja aloitti liikunnanohjaajaopinnot, kilpaileminen jäi. Niin kävi, vaikka hän oli hakeutunut koulutukseen myös siksi, että opinnoista olisi apua omalla urheilu-uralla. Syy lopettamiseen oli paitsi ajanpuute, myös se, että hän alkoi nähdä urheilun toisin silmin.
– Ymmärsin, että urheilulla on paljon muutakin annettavaa kuin menestyminen. Kun valmistuin ja lähdin työelämään, se ajatus vain vahvistui.
Nykyään Åbacka työskentelee Vantaan kaupungilla liikunnansuunnittelijana. Hän on järjestämässä muun muassa koululaisten uimaopetusta, oppilasurheilutapahtumia ja kaupungin kesäleirejä. Hän on ollut myös vetämässä Liikkuva koulu -hanketta ja Perhepeuhat-tapahtumia.
– Liikunta on tärkeää, koska se edistää tasa-arvoa ja terveyttä. Lapset oppivat olemaan ryhmässä ja saavat kavereita. Liikunta myös ehkäisee syrjäytymistä.
Syy liikkua ei saa olla menestys vaan ilo.
– Perhepeuhat Korson Lumossa ovat ihan parhaita hetkiä. Kun siellä on alle kouluikäisiä, heistä oikein näkyy se liikunnan riemu.
Kristian Åbacka on huolissaan siitä, että moni lapsi ei harrasta liikuntaa, koska se on liian kallista tai kilpailuhenkistä. Onneksi viime aikoina on lisätty myös harrasteryhmiä, liikuntaleikkikouluja ja muuta matalan kynnyksen liikuntaa.
– Uskon, että lapsi liikkuu, jos hänelle tarjotaan mahdollisuuksia. Jokainen tykkää jostakin liikunnasta, Åbacka toteaa.
Liikkuminen on yhä osa Kristian Åbackan elämää. Hän hiihtää, juoksee ja kiipeilee.
– Liikunta on minulle henkireikä. Melkein kaikki sosiaaliset kontaktit liittyvät liikuntaan.
Kilpaurheilulle on hänen mielestään paikkansa, koska toisia se motivoi.
– En kadu yhtään taustaani kilpaurheilussa. Sain ystävyyssuhteita ja elämyksiä. Ne ovat tärkeämpiä kuin mitalit.
Kristian Åbacka ehdottaa seuraavaksi haastateltavaksi Muutosvoima-sarjaan terveydenhoitaja Satu Forsströmiä.
Jaa tämä artikkeli: