Siiri Toiviainen on kiinnostunut luostarilaitoksen historiasta.
Kohtuullista kilvoitusta
Parhaillaan teologianopintojaan lopettelevaa Siiri Toiviaista ja 1500 vuotta sitten elänyttä italialaismunkkia Benedictus Nursialaista yhdistävät samantapaiset kokemukset yhteisössä elämisestä. Se valkeni Toiviaiselle, kun hän osallistui opinnoissaan ohjattuun ryhmään, jossa Benedictuksen aikanaan latinaksi kirjoittama luostarisääntö suomennettiin ja toimitettiin kirjaksi.
Perimätiedon mukaan Benedictus Nursialainen perusti 500-luvulla lukuisia luostareita Italiaan. Tunnetuin niistä on Monte Cassino, jota johtaessaan Benedictus kirjoitti luostarisääntönsä munkkien elämää ohjaamaan. Säännöllä on ollut suuri vaikutus lännen kirkon luostariliikkeeseen, ja sitä käytetään benediktiiniläisluostareissa edelleen.
Toiviainen innostui Benedictuksen luostarisäännön kääntämisestä, koska se sivusi hänen omia kiinnostuksenkohteitaan: kirkon ensimmäisiä vuosisatoja, luostarilaitosta ja asketismia. Tosin Benedictus oli yksi lännen kirkon vaikuttajista, Toiviainen taas tuntee paremmin idän kirkon perinnettä. Hän kirjoittaa pro gradu -tutkielmaa hengellisten aistien teologiasta, eli siitä, kuinka ihmisruumis voi tuntea Jumalan.
Rukousta ja työntekoa
Siiri Toiviainen arvioi, että benediktiinien hengellisyydelle on leimallista kohtuullisuus. Munkeilta ei vaadita ankaraa askeesia, vaan hengellinen kilvoittelu toteutuu lähinnä arjen elämässä.
— Benedictuksen sääntö on myös joustava. Ihmisten yksilölliset tilanteet otetaan huomioon. Kutakin on kohdeltava hänen tarpeidensa mukaan, Toiviainen kertoo.
Luostareihin tultiin hyvin erilaisista taustoista. Osa munkeista oli ylhäisten sukujen jälkeläisiä, osa lähtöisin köyhistä oloista. Syntyperä tai varallisuus ei kuitenkaan Benedictuksen mukaan oikeuttanut minkäänlaiseen erityiskohteluun. Ei siihen oikeuttanut myöskään pappeus. Sen sijaan paikka luostarin hierarkiassa määräytyi luostarissaolovuosien mukaan.
Luostarin arkea rytmittivät työnteko, rukous ja liturginen elämä. Munkeilla oli omat tehtävänsä, joihin kuului raskastakin fyysistä työtä. Myös lukeminen oli osa munkkien päivittäisiä velvollisuuksia.
Ylpeyttä ja kilpailua
Benedictuksen luostarisäännössä on paljon yksityiskohtaisia ohjeita esimerkiksi hetkipalvelusten ja ruokailujen järjestämisestä. Mutta myös yleispätevää, nykylukijaakin koskettavaa tekstiä säännössä on. Siiri Toiviainen huomasi, että Benedictus tuntuu sääntöä laatiessaan olleen hyvin perillä siitä, kuinka haasteellista elämä luostarissa on. Sääntöä tarvittiin ohjeistamaan luostariveljiä nimenomaan siinä, mikä ei oikein sujunut.
— Inhimilliset realiteetit tulevat hyvin esiin. Luostarissa on ollut ylpeyttä ja kilpailuhenkeä. Superuskovaisia ja superkilvoittelijoita hillitäkseen Benedictus korostaa nöyryyttä, Toiviainen toteaa.
— Säännössä on nykyihmiselle outoja kohtia, kuten että ei saa lyödä toista ilman hyvää syytä eli mielivaltaisesti. Erityisesti lapsille ja ymmärtämättömille voitiin määrätä rangaistukseksi ruumiillista kuristusta. Joka tapauksessa se kertoo siitä, että ei meno luostareissa aina hirveän hurskasta ollut.
Nöyryyttä ja kuuliaisuutta
Siiri Toiviainen on kokeillut yhteisöelämää käytännössä. Hän vietti vuoden Kanadassa ekumeenisessa Arkki-yhteisössä, jossa osa asukkaista on kehitysvammaisia. Benedictuksen sääntöön perehtyessään hän huomasi, että yhteisöelämän haasteet ja ihmisen taipumus esimerkiksi kateuteen ja juoruamiseen taitavat olla muuttumattomia.
— Kyllä ne paheet, joista Benedictus varoittaa, voi varmasti jokainen itsessään tunnistaa.
Toiviainen huomauttaa, että yhteisöelämästä haaveileville voisi olla valaisevaa lukea Benedictuksen ohjeita 1500 vuoden takaa.
— Se ehkä auttaisi oivaltamaan, mitä sitoutuminen vaatii, ja harkitsemaan, kuinka valmis itse siihen olisi.
Oman kokemuksensa perusteella Toiviainen sanoo, että yhteisöelämän ilot ovat suurempia kuin vaikeudet. Iloja ovat esimerkiksi yhteenkuuluvuudentunne ja oman paikan löytäminen. Ja vastoinkäymisiin voi asennoitua niin, että ne kasvattavat paljon.
— Nykyihmisestä nöyryys ja kuuliaisuus saattavat kuulostaa ahdistavilta, siltä, että siinä joutuu luopumaan omasta tahdosta. Mutta ne voivat merkitä myös sitoutumista asioihin ja ihmisiin.
Jaa tämä artikkeli: