Koirien ulkonäköjalostuksen epäkohtia esille tuonut eläinlääketieteen professori emerita Marjatta Snellman palkittiin tänä syksynä Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton Vuoden eläinsuojeluteko -palkinnolla.

Kun Snellman sai puhelimessa kuulla palkinnosta, hän oli pitkään hiljaa.

— Palkinnon saaminen tuntui uskomattomalta. Nyt koirien asia nostettiin kunnolla esiin. Aiemmin eläinsuojelutyössä on kiinnitetty paljon huomiota hyötyeläimiin, mikä sekin on toki tärkeää, hän sanoo.

Miksi keisarin koira ei kelpaa?

Koiran hankkimista suunnittelevaa Snellman kehottaa valitsemaan rodun, jonka on ”helppo olla nahassansa”. Hän kertoo esimerkkejä haitallisista rotupiirteistä. Esimerkiksi bulldoggi-tyyppisten koirien korkkiruuvihäntä voi aiheuttaa koiralle ulostamisvaikeuksia. Cavalier kingcharlesinspanielin kallo taas on jalostettu niin pieneksi, että koiran pikkuaivot saattavat tursuta niskaan.

Tiettyjen rotujen pieni leuka, äärimmäisen lyhyt kuono, suuret silmät, pyöreä kallo ja korkea otsa saavat koiran muistuttamaan vauvaa. Hellyttävän ulkomuodon takana voi kuitenkin piillä merkittäviä terveysongelmia. Äärimmäisen lyhytkuonoisten koirien kuten mopsin tai kiinanpalatsikoiran tuhina kertoo jatkuvista hengitysvaikeuksista.

— Kiinanpalatsikoiran kuono ei alun perin ole ollut niin lyhyt kuin se nyt on. Jos hieman pitkäkuonoisempi koira kelpasi aikanaan Kiinan keisarille, miksi sellainen ei kelpaa tavalliselle nykyihmiselle, Snellman kysyy.

Hänen mukaan Suomessa koirien jalostuksessa ollaan kuitenkin tekemässä käännöstä parempaan suuntaan.

— Suomen Kennelliitto on tehnyt paljon hyvää työtä asian eteen. Ihmiset ovat myös aiempaa tietoisempia ulkonäköjalostuksen haitoista.

Työtä perinnöllisten sairauksien vähentämiseksi

Rohkeasti koirien puolesta puhuneen Snellmanin toiminta ei kaikkia miellytä.

— Kiusaan itseäni hyvin harvoin käymällä netin keskustelupalstoilla lukemassa, mitä minusta kirjoitetaan. Mielestäni on kuitenkin terveellistä välillä tehdä niin. On hämmästyttävää, kuinka toisin asiat voidaan nähdä.

Snellman on tehnyt merkittävän elämäntyön koirien diagnostisen kuvantamisen parissa. Lisäksi hän on tehnyt ja tekee yhä tutkimustyötä koirien perinnöllisten sairauksien vähentämiseksi. Snellman on myös ollut mukana perustamassa Suomen Kennelliiton jalostustieteellistä toimikuntaa.

Hän haluaa auttaa koiria sen tiedon ja kokemuksen pohjalta, mikä hänelle on kertynyt.

— Omasta kokemuksesta tiedän, että koiran sairastaminen on perheelle henkisesti raskasta.

Snellman sai 12-vuotiaana koiran. Hän oli toivonut sitä hartaasti kuusi vuotta. Hienoista sukulinjoista peräisin ollut skotlanninpaimenkoira osoittautui lähes sokeaksi. Koira sairasti todennäköisesti perinnöllistä silmäanomaliaa, jota ei vielä tuolloin osattu diagnosoida.

— Itkin iltaisin pelätessäni, että koira sokeutuisi kokonaan emmekä voisi enää harrastaa palveluskoiratoimintaa, Snellman kertoo.

Koirilla on tärkeä tehtävä

Vuosi sitten virastaan eläkkeelle jäänyt Marjatta Snellman ei ole lopettanut työntekoa. Yliopistolla työskentelyn lisäksi Snellman luennoi, kouluttaa, toimii Suomen Kennelliitossa Luusto- ja nivelsairauksien työryhmän puheenjohtajana ja on mukana Näkövammaisten Keskusliiton Opaskoiratoimikunnassa.

Emännäntaitoja parantaakseen Snellman on liittynyt äskettäin Rekolan Marttoihin yhdessä miehensä kanssa. Koiraa perheessä ei ole ollut moneen vuoteen. Monessa kodissa koiralla kuitenkin on tärkeä tehtävä ihmisen kumppanina.

— Esimerkiksi yksinäisille vanhuksille koira voi olla tärkeä ystävä ja turva. Kun nuorella on vaikeat vuodet eikä kukaan muu tunnu ymmärtävän häntä, koira ymmärtää. Olin itse lapsena arka ja hiljainen. Koiran kanssa ujokin saa kontaktin toisiin ihmisiin, Snellman sanoo.

Hänen mukaansa tarvitsemme erilaisia koiria erilaisiin tehtäviin.

— Siksi toivon, että mitään rotua ei pilattaisi niin, että se häviää kokonaan.