Heikki Leppä ei laita omaan pihviinsä lainkaan suolaa.
Kokataan lempiruokaa
Pappi, pyhäkoulusihteeri ja nuorisotyönohjaaja viihtyvät myös keittiössä.
Pyhänä paistetaan pihviä
Eikö naudanlihapihvien syöminen ole syntiä näinä ilmastonmuutoksen päivinä?
— Kyllä se varmasti on syntiä, Tikkurilan seurakunnan pappi Heikki Leppä pohtii.
— Sitä syntiä voi kompensoida monella tavalla. Esimerkiksi sillä, ettei aja isolla autolla. Toisaalta, jos joka asiassa aina miettii energiansäästöä ja hiilijalanjälkeä, elämä menee turhan hankalaksi, hän sanoo.
Lepän perheen keittiössä kierrätetään. Biojätteet päätyvät oman pihan kompostiin.
Ruuan eettisyyden puolesta Heikki on ryhtynyt myös muihin toimiin. Esimerkiksi syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Heikki boikotoi McDonald’sia vastalauseeksi George W. Bushin sotapolitiikalle. Jos kaupassa on tarjolla appelsiineja diktatuurimaasta ja demokraattisesta valtiosta, Heikin ostoskärryyn päätyy demokraattisen maan appelsiineja.
Lapsuuden ruokamuistoista Heikille tulevat mieleen lihapullat, nakit ja muusi sekä isoisän pyytämät ja savustamat muikut. Ruuanlaitossa Heikki toimii mieluiten mittojen kanssa, toisin kuin hänen äitinsä, jonka keittämästä kahvista tuli joka kerta eri makuista.
— Vävy neuvoi äitiäni mittaamaan kahvinpurujen määrän: kun niitä laittaa joka kerta saman verran, kahvista tulee saman makuista. Ei tullut. Paljonkos sinä laitoit keittimeen vettä, vävy kysyi. No, eihän äiti sitä ollut mitannut.
Ruuanlaittoa Heikki opetteli nuorena aviomiehenä opiskelija-asunnon keittiössä. Kokkaustaidot kehittyivät yrityksen ja erehdyksen kautta siinä määrin, että lasten ollessa pieniä he kutsuivat keittiön yleiskonetta ”isän koneeksi”.
Heikki suunnitteli aikoinaan kotinsa keittiön käytännölliseksi. Jääkaappi ja ruokailuvälineet löytyvät läheltä ruokapöytää, liesi taas sijoitettiin mahdollisimman kauas juoksevista lapsista.
Heikki laittaa ruokaa yleensä sunnuntaisin ja juhlahetkinä. Silloin ateriaan saattaa kuulua naudan sisäfilepihvejä. Omalle lautaselleen tulevaa pihviä Heikki ei mausta lainkaan suolalla.
— Halutessaan pihvin pintaan voi lisätä suolaa pannulla jo paistetulle puolelle tai vasta lautasella. Liian aikainen suolan lisääminen kuivattaa lihaa, hän sanoo.
Toisinaan kaupassa myydään alennuksella naudan sisäfilettä, jonka viimeinen myyntipäivä lähestyy. Heikki neuvoo tarttumaan tällaiseen tarjoukseen, sillä liha on silloin mureimmillaan. Lisäksi kokonainen file on edullisempaa kuin valmiit pihvit.
Pihvien valmistukseen Heikillä on muutama hyvä vinkki. Veitsen, jolla lihaa leikataan, tulee olla sen verran tylsä, että sillä saa irrotettua lihasta kalvot niiden menemättä rikki. Pihvit pitää paistaa riittävän kuumalla pannulla. Pihvin paistoon sopii parhaiten valurauta-, teräs- tai kuparipannu.
— Pihvin paistajan on syytä muistaa kaksi tärkeää asiaa. Sitkeästä lihasta ei saa kunnon pihviä ja pihvin paistaminen teflonpäällysteisellä alumiinipannulla on tuomittu epäonnistumaan, Heikki toteaa.
Armoton marjastaja
Lähes kolmekymmentä vuotta sitten Hendrellin perheen omakotitalo oli juuri rakennettu. Silloin rahat olivat vähissä, ja tarkan markan budjetti tuntui myös perheen keittiössä. Säästöä syntyi muun muassa siitä, että uunia ei lämmitetty vain yhden ruokalajin valmistamista varten. Tänäänkin Irmeli Hendrell aikoo paistaa kaalilaatikon kypsyttyä uunissa vielä piirakan.
Hämeenkylän seurakunnassa pyhäkoulusihteerinä työskentelevä Irmeli on ollut pitkään mukana Martoissa.
Irmeli suosii ruokaostoksilla kotimaisia tuotteita. Kaupassa hän harkitsee kotimaisen ja edullisemman unkarilaisen kaalin välillä päätyen kotimaiseen vaihtoehtoon. Kesämökin pihapiirissä Rautalammilla kasvaa perunaa, sipulia, salaattia ja mansikoita.
Irmeli syntyi suonenjokelaisen pienviljelijäperheen tyttäreksi. Lanttupellon ja porkkanamaan harvennus olivat ikävimmät työt, mitä Irmeli tiesi. Mutta yhteiset talkoot kiinnostivat.
— Kyläläiset osallistuivat vuoroin eri taloissa pidettyihin perunannosto- ja viljanpuintitalkoisiin. Talo, jossa talkoot pidettiin, tarjosi talkooväelle ruokaa, esimerkiksi lihakeittoa. Talkoissa oli hirvittävän hauskaa. Kaikki osallistuivat niihin kykynsä mukaan, Irmeli kertoo.
Armottomaksi marjastajaksi tunnustautuva Irmeli on kerännyt kaalilaatikon kanssa tarjottavat karpalot mökin lähellä sijaitsevalta suolta. Puolukoita ja sieniä Irmeli poimii mökin lähimaastosta. Mustikassa hän käy Askiston-kodin lähimetsässä.
Irmelin nuorin poika kieltäytyi pienenä syömästä kaalilaatikkoa. Pojan lempiväri oli vihreä. Ruoka alkoi maistua, kun hänelle kerrottiin, että kaalilaatikko on tehty vihreästä kaalista, ja luvattiin, että annoksen päälle saa ripotella aromisuolaa vihreästä purkista.
Äidiltään Irmeli on perinyt tavan laittaa kaalilaatikkoon porkkanaraastetta. Lapsuudestaan hän muistaa erityisesti mummon valmistamat ohuet räiskäleet ja mehun, johon tuli muun muassa mesimarjoja.
Irmelin lapsuudenkodin pihamökissä asunut karjalainen mummo opetti, miten tehdään karjalanpiirakoita, sultsinoita ja tsupukoita. Keliakiadiagnoosin jälkeen ne herkut eivät tosin ole enää kuuluneet Irmelin ruokavalioon.
Neljän lapsen äitinä Irmeli tottui aikoinaan valmistamaan ruokaa isolla kattilalla. Nyt enää yksi perheen lapsista asuu kotona.
Kaalilaatikkoa kannattaa kuitenkin aina valmistaa kerralla reilusti.
— Kaalilaatikon maku vain paranee, kun sitä lämmittää seuraavana päivänä uudelleen. Kaalilaatikkoa voi myös pakastaa, Irmeli vinkkaa.
Teini-iässä ruokavalio muuttui
Joensuusta kotoisin oleva Anna-Riina Aromaa lopetti lihan syömisen vimmaisena 14-vuotiaana. Anna-Riinan enon pientila oli käynyt kannattamattomaksi, ja tilan lehmät vietiin teuraaksi.
– Olin hoitanut kesäisin enon lehmiä. Tiesin, että pientilalla eläimet voivat hyvin. En vastusta eläinten teurastamista, mutta tuolloin ymmärsin, että eläintuotanto on isoa bisnestä eivätkä eläimet välttämättä voi siinä bisneksessä hyvin, Korson seurakunnassa nuorisotyönohjaajana toimiva Anna-Riina kertoo.
— Kun en syö lihaa, joudun miettimään, mistä saan proteiinia. Sen vuoksi on pitänyt kiinnostua ruuanlaitosta, vaikka en olekaan mikään intohimoinen kokkaaja, Anna-Riina sanoo.
Hän on perustanut neljän kaverinsa kanssa kokkausklubin, jossa he tarjoavat vuorotellen toisilleen kolmen ruokalajin menun. Klubin tarkoituksena on viettää aikaa yhdessä ja saada kavereilta uusia, kiinnostavia ruokaohjeita.
Anna-Riina asuu kissansa kanssa yksiössä, jonka keittiössä valmistuu usein nopeaa arkiruokaa: pastaa, piirakoita, linssikeittoa ja -pataa. Kaikkein mieluiten hän syö nepalilaista ruokaa.
— Jos haluan sitä, menen ravintolaan syömään. Kampissa sijaitsevasta Mount Everestistä saa hyvää nepalilaista ruokaa, Anna-Riina kertoo.
Hänen ruokavalioonsa sisältyy kasvisten lisäksi kalaa, kananmunia ja maitotuotteita. Viime aikoina Anna-Riina on miettinyt, ettei kasvisruuankaan syöminen ole eettisesti ajateltuna aivan mutkatonta.
— Käytän ruuanlaitossa paljon soijaa, jota roudataan tänne toiselta puolelta maapalloa. Olen myös pohtinut, voisinko lisätä ruokavaliooni luomu- ja riistalihaa.
Lapsuuden parhaat ruokamuistot vievät Anna-Riinan Viinijärvelle hänen tätinsä keittiöön. Anna-Riina vietti nyt jo edesmenneen tätinsä luona lomia ja viikonloppuja.
— Täti osasi ruualla hemmottelun taidon ja teki maailman parasta sienisalaattia. Hän otti minut mukaan keittiöpuuhin ja opetti, miten karjalanpiirakat tehdään.
Ruuan eettisyydessä Anna-Riina sanoo olevansa puoliaktiivinen.
— Suosin luomua ja Reilun kaupan tuotteita. Jos kaupassa ei ole sellaisia vaihtoehtoja tarjolla, otan hyllystä sen epäreilun vaihtoehdon. Myös hinta vaikuttaa ostopäätökseeni. Luomuruuan hinta saisi tulla alemmas, hän sanoo.
Sisäfilepihvit Heikin tapaan
naudan sisäfilettä
rouhittua mustapippuria
paistamiseen voita ja rypsiöljyä
2 isoa tai 4 pientä sipulia
1 paprika
½ jäävuorisalaatti
1 pkt Arla Apetina Snack aurinkokuivatut tomaatit
2 esipaistettua patonkia
brie- ja sinihomejuustoa
Ruokajuoma espanjalainen punaviini Nona Petit tai makeuttamaton karpalomehu
Leikkaa sisäfileestä yksi paksuhko pihvi jokaista ruokailijaa kohti. Painele pihvejä kevyesti nyrkillä tai kämmenellä. Rouhi pihvien molemmille puolille mustapippuria. Anna maustua kahden laudan välissä tai esimerkiksi kelmun alle peitettyinä vähintään puoli tuntia.
Pilko jäävuorisalaatti kulhoon. Sekoita joukkoon Arla Apetina Snack -pakkauksen juustokuutiot, aurinkokuivatut tomaatit sekä öljy mausteineen. Paista patongit pakkauksen ohjeen mukaan.
Pilko sipuli ja viipaloi paprika pieniksi suikaleiksi. Laita pannulle voita ja rypsiöljyä. Kaada sipuli- ja paprikasuikaleet pannulle. Kun sipulit ovat kuullottuneet, jätä sipuli-paprikaseos pannun laidalle kypsymään ja aseta pihvit pannulle. Pihvien paistoaika riippuu halutusta kypsyysasteesta: rare 2 min/puoli, medium 3min/puoli ja well done 4 min/puoli.
Tarjoa jälkiruuaksi brie- ja sinihomejuustoa patongin kera.
Kaalilaatikko Irmelin äidin höystein
(n. 6 hengelle)
reilu 7 dl vettä
noin 1 kg kaalia
3 porkkanaa raastettuna
2 dl riisiä
1 kasvisliemikuutio
ripaus salviaa
hyppysellinen meiramia
3–4 rkl siirappia
2 dl kermaa
400 g sika-nautajauhelihaa
1 sipuli
rouhittua maustepippuria
1 tl Himalajan Ruususuolaa
rypsiöljyä
karpaloita tai puolukkasurvosta
Mittaa reilu ½ litraa vettä kattilaan. Lisää kasvisliemikuutio kiehuvaan veteen. Lisää kattilaan pilkottu kaali, porkkanaraaste ja riisi. Anna seoksen kiehua hiljalleen. Kuullota sipuli rypsiöljyssä. Lisää pannulle jauheliha ja ruskista se. Mausta suolalla ja pippurilla. Ota kattila pois liedeltä. Lisää kattilaan jauheliha-sipuliseos. Huuhdo paistinpannua parilla desilitralla vettä ja kaada vesi kattilaan. Lisää salvia, meirami, siirappi ja kerma kattilaan. Kaada seos rypsiöljyllä voideltuun uunivuokaan. Paista 175 asteessa noin 1 ½ tuntia. Tarkista maku ja riisien kypsyys. Tarjoa kaalilaatikko puolukkasurvoksen tai karpaloitten kera.
Anna-Riinan tofuherkku
(2–3 hengelle)
250 g tofua
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä paistamiseen
½ tlk (200 ml) kookosmaitoa
125 g nuudeleita
1 tl jauhettua korianteria
marinadiin:
3 rkl oliiviöljyä
2 dl maustamatonta jugurttia
jauhettua chiliä oman maun mukaan
2 tl sinappijauhetta
ripaus suolaa
Tee edellisenä päivänä: Viipaloi tofu paksuhkoiksi viipaleiksi. Kuivaa viipaleet talouspaperilla. Laita tofuviipaleet marinadiin ja anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.
Seuraavana päivänä: Laita pannulle pilkottu sipuli ja valkosipuli. Kun sipuli on kuullottunut, lisää pannulle marinoidut tofuviipaleet. Paista, kunnes tofuviipaleiden pinta on kauniin ruskea. Lisää kookosmaito ja anna hautua hetki. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta nuudelit ja mausta ne korianterilla.
Jaa tämä artikkeli: