null Kolumni: Äitien kevyt kuorma

Puheenvuorot

Kolumni: Äitien kevyt kuorma

Silmäpussit ja maitotahrat kuuluvat äitiyteen.

Vuosi sitten tunsin huimausta ja nilkkani turposivat. Joku hipaisi hiljaa sisältäpäin. Sitten lujempaa, kierrepotkulla kylkiluuhun. Luurankoni sisällä oli toinen luuranko. Vatsani sisällä kasvoivat sydän ja kivekset. Mikään ei ole normaalia silloin, kun Jumala punoo uutta elämää.

Yhteiskunta määrittelee, että elämä alkaa syntymästä. Kirkko ottaa uuden ihmisen vastaan vasta kahden kuukauden iässä. Olin kuitenkin jo toissa äitienpäivänä äiti. Sisälläni ei ollut tapahtunut vain solujakautumista, vaan pieni ihme. Miljoonista vaihtoehdoista Jumala oli valinnut minun lapseni kasvavaksi juuri näistä kahdesta solusta.

Vuosi sitten äitienpäivänä ajattelin ehtoollisella: "meidän molempien puolesta vuodatettu ja annettu". Koin oloni kuin kirkoksi: minulle on lainaksi annettu jotain pyhää. Lapsi on kohdussa ja kotona vain hetken lainassa. Vielä jaamme verenkiertojärjestelmän, mutta jo ihan pian hän tekee omia valintojaan ja virheitään.

Kymmenen raskaan kuukauden ajan ruumiini valmisteli mieltä valtavaan muutokseen. Niin, Jumala näki hyväksi, että tarvitsin vähän pidemmän ajan. Luin maanisesti kasvatusoppaita, vaikka olisi pitänyt rukoilla: "Jumala, varjele äitejä liian tietäväisiltä ihmisiltä ja hyviksi tarkoitetuilta neuvoilta." Raskaus ja äitiys on matka, joka ei mene suunnitelmien mukaan. Armon Jumala saa muistuttaa minua tulevinakin äitienpäivinä, että vaikka haluaakin lapselleen vain parasta, ihan hyvä on riittävän hyvä. Suorittajaluonteeni pyrkii tekemään niin äitiydestä kuin rukouksestakin taitolajin. Ei äitiyttä eikä rukousta voi suorittaa eikä mitata. Kaikki on yksin Jumalan käsissä.

Vaikka haluaakin lapselleen vain parasta, ihan hyvä on riittävän hyvä."

Äidit aina kantavat. Tänä äitienpäivänä kannan huolta, pusseja silmieni alla ja maitotahroja hupparissani. Toiset äidit kantavat jo kohdussaan, toiset vasta käsillään. Äidit kantavat taaperoita ja toimitusjohtajia. Jotkut äidit kantavat tyhjää syliä ja kuukuppia. Tänä äitienpäivänä rukoilen: "Jumala, siunaa kultaisia kantajia. Siunaa kaipaus, odotus ja unelmat. Siunaa äitejä."

Kirjoittaja on pappi ja toimittaja.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.