Kolumni: Älä kävele vastustamisen ansaan
Vastustaja voi joutua kuoppaan, jonka jo varhaiset buddhalaiset mietiskelijät huomasivat.
Viime päivinä olen ajatellut virolaisen kirjailijan ja filosofin Jaan Kaplinskin elämänviisautta, joka jäi mieleeni kirjasta Törmäys todellisuuteen.
Kaplinskin mielestä elämää ei kannata omistaa minkään pahan vastustamiselle. Vastustaja kävelee nimittäin helposti kuoppaan, jonka jo varhaiset buddhalaiset mietiskelijät huomasivat.
Kun vastustan kiivaasti jotakin, jään sen vangiksi. Kaiken lisäksi alan muuttua vastustamani asian kaltaiseksi.
Kaplinski käyttää esimerkkinä oman maansa kiivaimpia antikommunisteja, joita ei tahtonut enää erottaa politbyroon miehistä.
Niin sanottujen maahanmuuttokriitikkojen nettimekastus on paraatiesimerkki siitä, miten olkinukkemme syntyvät.
"Ne", niin meille kerrotaan, edustavat erilaista kulttuuria kuin "me". Eikä siinä kaikki: "ne" eivät halua elää maassa maan tavalla, vaan muuttaa kulttuurimme sellaisiksi kuin itse ovat.
"Kun maahanmuuttokriitikko pääsee asiaan, saamme kuulla, mistä kenkä puristaa."
Kun maahanmuuttokriitikko pääsee asiaan, saamme kuulla, mistä kenkä puristaa: tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on mennyt aivan liian pitkälle.
Kuka tässä olikaan se, jolla on vaikeuksia sopeutua kulttuuriin...?
Jyrkän linjan nettikeskustelijoiden kannattaisi meditoida sanoja, jotka apostoli Paavali kirjoitti oman aikansa roomalaisille: "Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin."
Se, joka tuomitsee toisen, julistaa Paavalin mukaan tuomion itselleen, koska "sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja".
Entisenä tiukkana uskonkiivailijana apostoli tiesi, mistä kirjoitti. Kuten muistamme uskonnontunnilta, Paavali törmäsi todellisuuteen Damaskon tiellä.
Todellisuuteen, jossa rakkaimmat viholliskuvamme kertovat meistä itsestämme.
Jaa tämä artikkeli: