Kolumni: Animaatiosarja Pasilassa ja piispojen esityksessä seksuaalivähemmistöjen tehtävänä on kiltisti joustaa
Pasilassa nähtävän siivooja Masan saama vastaus on kestänyt tarpeettoman hyvin aikaa, Ella Luoma kirjoittaa.
Animaatiosarja Pasilan jaksossa Lahko Suomen evankelis-luterilainen kirkko tekee jotain aivan päräyttävää ja palkkaa homoseksuaalin siivoojan. Kun siivoja kysyy, voiko mennä kirkossa naimisiin, pastori Maija Miettunen katsoo häntä ymmärtäväisesti ja sanoo pehmeällä äänellä:
”Voi lapsi, aika ei sille vielä kypsä. Jos nyt aluksi vaikka siivoaisit.”
Jakso on vuodelta 2011. Milloin aika on kypsä näkemään seksuaalivähemmistöt kokonaisina ihmisinä ja tasavertaisina seurakunnan jäseninä?
Jonkinlainen askel tähän suuntaan on ilmeisesti yritetty ottaa, kun piispainkokous esitti kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen mallia. Siinä kirkkojärjestykseen lisätään, että jokaisella kirkon työntekijällä on oikeus sitoutua joko Suomen lain mukaiseen avioliittokäsitykseen tai sellaiseen, jossa avioliitto nähdään vain miehen ja naisen välisenä. Tällä hetkellä kirkkolaki tai kirkkojärjestys eivät mainitse vihittävien sukupuolta lainkaan.
Minusta se, että johonkin kirjataan erikseen syrjiviä käytäntöjä, jos ne sattuvat sieltä onnellisesti puuttumaan, ei ole eteenpäin menemistä.
Kyseessä olisi kuulemma kirkkokansaa yhdistävä kompromissi. Siinä se on onnistunut ainakin sen verran, että esitystä inhoavat monet, jotka yleensä ovat kirkon päätöksistä täysin eri linjoilla. Luin kolumnin, jossa seksuaalivähemmistöjä verrattiin ahneisiin käkiin, jotka tappavat leppälinnun poikaset nälkään, jos heille antaa kirkossa tilaa. Lisäksi olen lukenut monta hyvää puheenvuoroa siitä, että jos erikseen kirjataan teologisesti perustelluksi nähdä homoavioliittojen hyväksyminen tämän tyyppisinä Aisopoksen eläinsatuina, se ei edistä vähemmistöjen oikeuksia jatkossakaan.
Minusta se, että johonkin kirjataan erikseen syrjiviä käytäntöjä, jos ne sattuvat sieltä onnellisesti puuttumaan, ei ole eteenpäin menemistä. Tämä mielipide ei ole saanut varauksetonta kannatusta. Osasta aiheen ympärillä käydystä keskustelusta tulee mieleen samainen vuoden 2011 Pasilan jakso. Homoseksuaali siivoja, Masa, hermostuu pastori Miettuselle ja korottaa ääntään:
”Milloin se aika on oikein kypsä?”
Miettunen katsoo häntä vihaisesti ja sanoo:
”Rauhoitu nyt. Kukaan ei tykkää kiukkuisesta homosta.”
Piispojen esityksessä tuntuu olevan sisällytettynä oletus siitä, että kyllähän seksuaalivähemmistöt voivat aina joustaa. Kirkko onkin pullollaan ihmisiä, jotka ovat empaattisia, hyväntahtoisia ja valmiita joustamaan erilaisissa tilanteissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö hekin saisi olla kiukkuisia tai heidän ylitseen saisi kävellä loputtomasti. Voitaisiinko joskus ajatella ensisijaisesti heitä, jotka niin usein ajattelevat kaikkia muita? Voitaisiinko siirtyä aikaan, jossa Pasilan jakso vuodelta 2011 ei olisi enää niin osuva?
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Heti kun armon juna nytkähtää yhdenkin seisakkeen, porukat rynnivät vetämään hätäjarrusta
PuheenvuorotNäin hiljaisella viikolla voisi laittaa kädet toisten osoittelemisen ja läimimisen sijaan ihan rauhassa ristiin, suosittelee Hilkka Olkinuora.
Kolumni: Kirkko ei tarvitse avioliittokäsitystä
Puheenvuorot
